Virheistä voi oppia tekemällä ne uudelleen

Ei en ole kuollut. Äh en taas jaksaisi alkaa valittaan, että kamerassani ei ole akkua, mutta se on vain yksinkertainen tosiasia, koska eiliset kookospähkinä kuvaukseni yksinkertaisesti kuluttivan sen loppuun :D Ja lisäksi tuntuu, että oon kuvannu Nekala-Viinikan jo ihan kokonaan, eli niissä kuvissa ei koskaan olisi mitään uutta teille. Pitäis löytää jotain uusia jänniä kuvauspaikkoja :D

Mitä ikinä mä tähän kirjoitankaan, se ei koskaan tunnu hyvälle. Mun pääni on totaallisen tyhjä nerokkaista ajatuksia tai muusta enemmän tai vähemmän tarpeellisista. Voisin pölistä vaikka tunnin tässä tulevasta viikosta, mutta en jaksa. Elämässä pitäisi olla paljon sitäkin tärkeämpää ja itseasiassa onkin. Nyt mua esimerkiks himottaa hirveesti mennä leikkiin mun kookospähkinällä. Any ideas, että mitä siitä vois leipoilla? :O

Asia jota en koskaan ajatellut kirjoittavani tänne, asia joka saa mut nauramaan :D Puhuin äsken Evalle ruotsia ja tajusin, että se on hauskaa O_O Hei, ei ruotsin pitäis olla hauskaa. Mutta se vaan oli. Okei, valitettavasti ei riitä, että joku on hauskaa, koska sitä pitäisi myös osata. Ja mä en osaa kun Jag vet inte och jag måste gå ny. (Meniköhän noikaan oikein?) Eikä Pekkis edelleenkään auta asiaa ollenkaan. Miks kaikkiin muihin aineisiin tulee uusia opettajia paitsi ruotsiin? Vai onko se joku Pekkiksen ja Aleniuksen salaliitto, että kukaan ei vie niiden paikkoja? Se tunne kun enkussa yhtä asiaa opiskellaan ensin taululta, sitten kirjasta, sitten monisteesta, sitten suullisesti + että siitä tulee läksyjä jotka tarkistetaan ja ruotsissa sama asia kuulostaa tältä; Pekkis kirjottaa yhden esimerkin taululle, sanoo että se on simppeliä mutta tyhmät ei osaa, tehdään yks tehtävä ja puhutaan lopputunti and that's it (+ että se pitäis osata kokeessa lol)