Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-09-04

Until we say our next hello

 Omenat on ihania. Söin niitä perjantainakin varmaan joku viis putkeen. Okei, eihän ne ole mitään sellasia jättimäisiä niinku talvella ulkomailta tulleet, vaan pikkusia ja söpöjä, mutta omenoita silti. Mutta ei, mä en tee niistä tänäsyksynä mitään. Mä vaan syön ja kattelen niitä. Mä en yhdistä niihin mitään jauhoja ja sokerimössöjä.
Eilen oli pipopäivä. Vilkaisin cosmoa, en tosin ehtinyt vielä lukea sitä. Kuljin lähes koko päivän toi ihana pipo päässä, koska tulla oli niin likanen, etten vaan kestäny kattella sitä :D Mulla oli taas ihan kummalliset vaatteet ja naama kun innostuin leikkimään vähän pinkillä luomivärillä ja piiloutumaan aurinkolasien taakse. Onneks se ei erotu näissä kuvissa :D
 Tulen luultavasti kuolemaan joko a) suklaan ylisyöntiin ja siitä johtuvaan läskeyteen tai b) suklaan syönnin lopettamisesta aiheutuviin sivuvaikutuksiin. En tiedä vielä, että kumpaan, mutta varmaan on, että kuolinsyyksini todetaan jotain suklaaseen liittyvää. Masentaa, että tässä elämässä ei voi elää edes tuntia kuulematta siitä, kuinka pullea olen, tai kuinka pitäisi laihduttaa, tai vähentää syömistä jnejne. Syitä ja asioita on tuhansia. Tänäänkin raahauduttuani alakertaan, ehdin istua siellä vaivaisen minuutin kun aletaan jo selittään jostain hiilari -kirjasta ja että munkin kannattaisi kokeilla. Älkää nyt ottako tätä seuraavaa lausetta ihan kirjaimellisesti, koska tiedän kyllä että niillä jolla niin on, ei ole yhtään kivaa. Olisimpa köyhä ja aiettä miten odotankaan köyhää opiskelijaelämää kun silloin ei vaan yksinkertaisesti voi syödä paljoa kun ruokaa ei yksinkertaisesti ole.
 Mä en osaa sylkeä. Yksikertainen totuus. Mä en osaa. Se hädintuskin lähtee mun leuakaa pidemmälle kun yritän. Siksipä oon tyytyny sylkemään vaan lavuaariin, koska silloin oon 90% varma että se päätyy lavuaariin. (Niin siis niin ei todellakaan aina ole :D) Tulee aina mieleen Titanic kun Jake yrittää opettaa Rosea sylkemään. Siinä vedetään selkää taaksepäin ja sitten rykäistään. Harmi vaan, etten oo vielä tajunnu tota neuvoa kunnolla.
 Eilen oli mukava päivä :) Aamulla tein vähän läksyjä, sitten makaroonilaatikkoa. Mulla  on muuten tapana aina yhdistää pääruokaan salaatti, koska muuten oon niin surkea syömään sitä. Eilenkin sinne eksyi siis kaali- ja porkkanaraastetta ja aijai, olihan se ihan hyvää :) Illasta Kaisa tuli hetkeks ottaan musta pari kokovartalokuvaa ja sitten mentiin puistoon. Oltiin hetkinen ja sitten tuli kylmä. Lähin kotiin hetkeks ja lisäsin vaatteita. Illalla vielä käveltiin ympäri Nekalaa minä, Kiia, Veera, Juho ja Oskari. Veera lähti jossain kohtaa ja sitten saatettiin Kiia kotiin. Mä sain taluttaa sen skopaa. Kyllä, halusin taluttaa :D Meni niin hermo pyörään, niin halusin jotain vaihtelua. Sen jälkeen kävelin vielä hetkisin Juhon ja Oskarin kanssa, kunnes ne saatto mut kotiin ja menin saunaan. Meillä on nykyään kyllä niin hassuja puheenaiheita että hihih :DD
 Angstiviikonloppu. En saa mitään aikaiseksi. Taaskaan. Olen yrittänyt aloittaa äikän muistikirjaa ja tuhannet kerrat, mutta edelleenkin se vaan lagaa tässä edessäni, tai siis oikeastaan tyhjä valkoinen paperi lagaa edessäni. Äskenkin itkun vintissä kun no. Lukekaa tän postauksen toisen mustavalkokuvan alta ja yhdistelkään ajatuksia. Mä tahdon pihalle. Siellä on nättiä. Mutta en pääse, koska koulu tappaa elämäni. Tai sitten oikeastaan aivoni, jotka eivät osaa suunnitella IKINÄ mitään kunnolla.
Tällähetkellä on hieman ärsyttävä olo. Monellakin tapaa. Voikun tän kaiken pitäis olla hyvä juttu mutta se ei oo. Enkä jaksa nyt alkaa selittään sitä :) Koska loppuenlopuks se on vaan juttu muiden joukossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti