Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-09-07

Change this lonely life

 
 Kysymys kuuluu; Kiinnostaako fysiikka? Ja vastaus on, että ei todellakaan. Huomenna on lunttilappukoe, eikä mulla ole hajuakaan kiihtyvyyksistä tai Newtoneista. Hyvin menee, kuten aina. Läksyistä en taaskaan tajunnut sanaakaan, vaikka niiden pitäisi olla helppoja enemmän kun yhden kurssin fysiikkaa lukevalla. No, ei ole ei ja kulutan päiväni paljon mielummin meikkaamalla itseni pelleksi ja ottamalla teiniposeja. En voi mennä edes pihalle, koska siellä tuulee ja on kylmä.
 Eilen minusta ei kuulunut sen takia yhtään mitään, että menimme katsomaan äidinkielen ryhmän (siis 11A:n) kanssa teatteriesitystä I love you because. Teatteri alkoi seitsemältä Tampereen teatterissa. Mulla oli paikka 65 riviltä neljä, joka osoittautui reunapaikaksi ja vieressäni istui Oskari. Mun mielestä se nelonenkin oli turhan lähellä, en edes halua tietää miten mua olis vituttanu istua jollain rivillä 2. Mut sitten siitä esityksestä. Sehän oli periaatteessa ensi-ilta, koska oli ennakkonäytös. Ja hyvä näytös olikin! :) Se oli musikaali, jota on myös ilmeisesti esitetty New Yorkissakin. Tapahtumat siis sijoittuvat New Yorkiin ja pääidea oli (kuten mielestäni aina teattereissa) rakkaus. Kuinka ollakaan juoni meni niin, että oli mies ja nainen jotka rakastuivat mutta sitten tuli ongelmia ja lopussa kaikki oli taas hyvin. Rakastin sitä toista päänäyttelijämiestä (jonka nimestä mulla on blackout), kun se oli niin tyhmä ja pervo. Sillä oli vaan mielessä naiset ja jokatoinen sana oli helvetti tai perkele, laulutaitoakin löytyi, eikä sille voinut olla nauramatta :D Noh, esitys oli siis hyvä (tosin mikään ei voita Vuonna 85 Remixiä!! :D) Kivaa että äikässä oltiin kerrankin ajantasalla.
 H a h h a. Tänään oli koulukuvaus. Miten musta tuntuu, että mikään kuva ei koskaan onnistu musta koulussa. Meidän luokkakuvasta puuttui Faffe, en tiedä pitikö sen edes olla siinä O_O, mutta mun mielestä se oli tosi weirdiä. Onhan se sentään meidän ryhmänohjaaja. Istuin TAAS vaihteeksi eturivissä, vaikka noh olihan se arvattavissa kun oon lyhyt jne. Oli myös tosi kivaa olla siinä kuvattavana kun siinä on yleisiö vaikka muille jakaa, koska se kuva otettiin välitunnilla :D Ei facepalm. Näytin varmaan tosi ihanalta... Musta otettiin tasan yksi yksittäiskuva, joka sitten on joko hyvä tai huono ei kiinnosta, koska saahan tällä 550D:lläkin ihan kivoja kuvia :)
 En vain voinut yksi päivä vastustaa kiusausta mennä kauppaan tutkiskelemaan mäkkäreiden tuotantokausia. Olin vähän sad, kun siitä hyllystä ei löytynt kolmoskautta, koska olisin halunnut ostaa ja fiilistellä Peter Johnssonia ja Clairea ja sen söpöä raskausmahaa :D Puhumattakaan siitä kuinka suloisia Claire ja Alex on yhdessä Adelainessa tai missä hyvänsä ne onkaan. No, kyllähän tämä nelonenkin kelpaa, koska mä oon nähnyt noi kaikki ja mun mielestä ihan jokainen jakso on ihana. Rakastan vaan tätä australialaissarjaa ylikaiken. PS: JOS JOKU HALUAA OSTAA MULLE JOULULAHJAN NIIN VINKVINK annoin just hyvän idean xDDD
Kameran tarkennus toimii oikeesti, ei mulla muuta. Nyt fysiikan kimppuun (tai sitten ei)

2 kommenttia:

  1. kauniita kuvia hanna! ja ihanaa että postasit taas, mulla oli jo ikävä:)

    VastaaPoista
  2. no kiitoos Helii :))<3 sunki blogi on aina päivään suuuuuri piristyss :))

    VastaaPoista