Tsemppistä

En muista enää, kuka tämän kyseisin otsikon on päästänyt suustaan, luultavasti joku teeveetähti. Aivan, nyt muistan. Se on se Talentin ärsyttävä mies. Mutta tämä ei liity yhtään tämän päivän asioihin joten jätetään surkeat Talentit ala-arvoiseen maailmaansa.

Olen jo monta kertaa meinannut poistaa tämän, eikä tätä halua hillitse se, että Kiia otti ja lähti.. Tässä ei ole mitään järkeä enää. Mutta ihan sama. Tässä oli luppoaikaa niin päätin tulla rustailemaan päiväkirjaan. Mitään järkeähän tässä ei ole, kun näitä postauksia ei porukka lue jos kuvia ei ole, mutta ihan sama. Itse olen taas paremmin perillä mieleni syövereistä :D

Ei haittaa, ettei toi lukio ihan maita, kun mulle riittää näitä muita töitä ihan kiitettävästi. Tänään parturoin isän hiukset, kun olivat liikaa päässeet kasvamaan. Voin kertoa, että sen jälkeen lattia oli ihan täynnä hiuksia, samoin mattomme ja lattiamme, mutta pääasia varmaankin on, että hiukset tuli leikattua ja sain jopa kehuja! :D Silloin kun äidin hiukset leikkasin lähes siiliksi, tunsin itseni vapautuneeksi kampaajaksi, kun sain vapaat kädet. Ja itseasiassa olin jopa tyytyväinen lopputulokseen. Ne näyttivät oikeasti lyhyiltä ja hyvännäköisiltä. (Jos joku ei usko, kysykää äidiltä (okei en tiedä miltä ne siitä näytti... :D)) Luulen kuitenkin saaneeni nyt ikuisuuspestin isän hiustenleikkaajana. Tähän loppuun voisin todeta, että kuka opiskelee kolme tai yli vuotta parturikampaajaksi, kun sen taidon voi oppia sanoisinko 12tunnissa (tähän aikaan sisältyy kaikki omat hiukseni, Iiriksen, Evan, Isän ja Äidin + kaikki tuhat Iiriksen, Ullan ja omien hiusten värjäyskertaa (paranen joka kerta sekä ajassa että tarkkuudessa)) Lisäksi olen tehnyt erittäin paljon kampauksia sekä itselleni että aika monelle kaverilleni :D Ainoana puuttuu enää permanentin salat ja avot, enkö olisikin valmis kampaaja? ;D

Vihdoinkin romaani on saamassa päätöksen. Enää pitäisi otsikko keksiä tuolle ärsyttävän vaikealle tekstilleni, joka käsittelee lopulta tietokoneiden tunne-elämää. Olen myös viittä vaille valmis ensimmäisen äikän kirjan kanssa. Hyvä minä! Vielä kun siitä saisi tehtävät tehtyä niin maailma hymyilisi.

Elämäni on nykyään aika rutiinillista. Kun pääsen koulusta (kiitos Samin se tapahtui tänään 45min normaalia aikaisemmin) menen kotiin, teen läksyt, syön, paneudun johonkin muuhun kuin telkkariin, esim. kirjaan ja sen jälkeen ulkoilen. Ulkoilun jälkeen menen kuluttamaan aikaa ihanalle crosstrainerilleni<3 jonka jälkeen kutsuu raikas suihku. Sen jälkeen saatan katsoa tunnin telkkaria ja taas paneudun kirjaan ja nukahdan. Ja jokainen päiväni menee näin. Hieman yksitoikkoista elämää? Ehei, se on vain järjestäytynyttä ja rutiinillista :D

ps. Ostin tänään pussin karkkia, ja tajusin, että minulla ei ole pienintäkään aikomusta syödä niitä O.o. No, sinne kaapin pohjalle ne päätyivät odottamaan parempaa elämää.
pps. En tiedä itsekään mikä henkevä postaus nykyelämästäni tästä oikein tuli? :D