Romaani

Kaikki tietää todella hyvin, että vihaan äidinkieltä enemmän kun mitään muuta kouluainetta, koska siellä pitää kirjoittaa. Ja sen kirjoittamisen pitää olla ihan helvetin täydellistä. Tämän jakson joku pääidea on prosessikirjoitus, jota ollaan tehty ties kuinkamonella tunnilla ja aina sitä piotää hioa ja kirjottaa tuhat versiota ja äh.
Olihan se ihan kiva aloittaa, mutta koko kirjoittaminen tössäsi siihen, etten keksinyt aihetta. Lopulta vaivoin (koska tunti oli loppumassa ja aihe piti olla) päädyin kirjoittamaan taikauskosta. Aluksi se tuntui ihan hyvältä aiheelta. Mielenkiintoinen, ja mä uskon taikauskoon ja esimerkkejäkin keksin kivasti. Suunnittelu meni ihan hyvin mutta sitten ensimmäinen versio piti kirjoittaa. Mä en vaan päässyt eteenpäin. Kaikki tyssäsi ja muotoilin lauseita uudestaan jne.
Alkoi syysloma. Mä en vielä tähänkänn päivään mennessä oo saanu mitään aikaan. Mä yritän koko ajan miettiä tätä ja haluaisin tehdä tän, koska ei oo kysymys siitä, etteikö mulla olis aikaa. Mulla ei oo aivoja. Mitä pidemmälle kirjoitan ja mietin, tuun siihen tulokseen, että tää on ihan sika laaja aihe, enkä osaa rajata tätä mitenkään, enkä enää oo varma edes omista mielipiteistäni. Eka olin sitä mieltä että tottakai tavaroilla on tunteet, mutta ei sellasta perkele voi perustella. Miten alat selittään opettajalle että joo tolla kameran objektiivilla on tunteet ja sen nimi on Heikki ja se on puolivuotias. Se tykkää hirveesti halimisesta ja sen lempiväri on punanen. Miten opettaja voi ymmärtää tollasta, kun en edes ite pääse kunnolla mieleni syövereihin. Mä uskon tohon tarinaani ihan 100%. Yleensä jopa toivotan tavaroilleni hyvää yötä.
No, eikö tuo sitten olisi ihan hyvä aihe. No ei, se on liian vajaa ja epäjärkevä. Siispä mun pitää kirjoittaa jostain ihan muusta vielä tohon lisäksi. No, onhan kaikkia esimerkkejä olemassa vaikka kuinka paljon. Mutta se, että ne pyörii mun päässäni ihan sekaisin eikä mistään muodostu lausetta pistään vituttaan.
Vaivoin sain ekan version tehtyä ja alan selata niitä ohjeita. Yksi ohje kuului sitten jotenkin näin; "Tekstisi on raakile, luonnoksesi on täynnä hajanaisia asioita...." MITÄÄ!? Ei mun ensimmäinen versio oo mikään luonnos, vaan ihan varteenotettava teksti made by Hanna. Mä oon siis koko ajan tehnyt tätä ihan väärin. Missään ei ole mitään järkeä ja kaikki kuolee.
On ihan kivaa viettää syyslomaa siten, että olen tässä jo 5 päivää itkenyt tätä saatanallista kirjoitusprosessia joka ei etene. Ihan oikeasti itkenyt. Hyvällä säkällä istun 5minuuttia tän paperikasan edessä itkemättä.  Jos ja kun tästä pitää kirjoittaa joku arviointi, ajattelin kirjoittaa, että kiitos opettaja syyslomani täydellisestä pilaamisesta. Mua ei oo ikinä vituttanu lomalla näin, kun nyt. Tekis mieli koko ajan hakata päätä vaan seinään ja köyttään ittensä vaikka tuoliin. EI ajatuksia voi pakottaa päähän.
Tää lukio on ihan totaallisen perseestä vihaan tätä yli kaiken. Mut mun on pakko kuolla tuolla, koska kaikki mun haaveammatit tarvii lukion, ja lähes kaikki mun haaveammatit tarvis fysiikan (jota en enää lue). Ja juu'u, en mä sitä kemiaakaan varmaan saa luettua kahta kurssia samassa jaksossa  niin sinne menee sitten sekin että kylläpä vituttaa ahahah. Tälläkin lomalla olis pitäny vähintään kaks kirjaa lukee ja maanantaina on ihana ruotsin koe. VITTU EI KUKAAN OPETTAJA (paitsi pekkis..................!) voi antaa lomalle läksyks KOETTA. Ihan oikeesti. Tästä maailmasta on menny jo suhteellisuustajukin. Se, että vietän tuolla koulussa 8 tuntisia päiviä (okei en nyt mut yleensä) pitäis olla jo ihan riittävää opiskelua. Oppilaat elää koulua niinku TÄYSPÄIVÄSESTI. Opettajille ei riitä, että oppilaat istuu koulussa sen 8h, vaan niille pitää antaa sen lisäks vielä 4h kotitehtäviä, että varmana ollaan se puolivuorokautta koulussa. Ja se toinen me haluttais mieluusti käyttää nukkumiseen mutta ei. Me ollaan sit mielummin kavereiden kanssa ja uni jää vähemmälle ja sitten raivotaan kun oppilaat ei nuku. MISSÄHÄN VIKA. No koulussapa tietenkin, missäs muualla.

Kylläpä rentouttaa tällänen avautuminen. Pahoittelen jos joku ei ymmärrä mitään pointtia näissä. Kerrompahan vaan, että koulunkäynti on ihan laitointa. Oon ilonen kyllä, että Suomessa on koulutus ja nää asiat hyvin, mutta kyllä sekin voi överiks mennä......................... Palaan itkemään äikän pariin kiitos ja heihei.  Kuulette musta sitten seuraavan kerran kun oon totaallisen kuollut enkä jaksa tehdä muuta kun maata sängyssä ja rageta paskaa maailmaa.
(Kyllä mulla on lievä angsti menossa, joten älkää ottako kaikkee (mut suurin osa kuitenkin) ihan tosissaan)