Oujea. Kuvapostausx16, tai ainakin jotain sinne päin. Asiaa ei juurikaan ole, ehkä kuvat puhuu sitten puolestaan. Ja oon edelleen hirmuilonen kun ootte alkanu painella noita nappuloita!, painelkaa jatkossakin, kun se ei tosiaan mitään hirveitä toimenpiteitä vaadi :)♥ Hehe, mun kamera teki auringosta tollasen ja Kaisa totes tohon (enemmän tai vähemmän järkevästi;) SÄÄTIEDOTUSAURINKO.
Aamulla mä heräsin yheksältä, koska lupauduin meneen kymmeneks maalaan lautoja (siis oikeastaan takaisin "kesätyöpaikkaani" :D) Siellä sitten enemmän ja vähemmän sotkin itseäni valkoiseen maaliin, kuuntelin NRJ:tä, Iskelmää ja Groovea sekä nostelin hulluna lautoja. Yhteensä sain maalattua, no oikeastaan kaikki mitä minun piti maalata, eli 40 leveää lautaa, ja koko hommaan meni sellainen 5 tuntia. Haastavinta oli nostaa jokainen lauta yksitellen telineisiin, kun sitä piti aina molemmista päistä korjata, mutta oh. Itseasiassa opin sen tekniikan jo kesällä, joten ei sekään mitään hirveän vaikeeta ollut. Aamulla tukka oli niin likanen, et päädyin vaan peittään sen huivilla. Eiks mulla ookkin hieno paita, oikein _käsintehty_.
Kuten jotkut teistä jo tietääkin, mulla on vammainen pikkusormi. Se on vammainen, koska se ei taivu enää ihon mentyä niin surkeaan kuntoon. Se koko sormi on niin kuiva, että siitä voi joka päivä vaan repiä sellaisia ihokappaleita. Siihen ei tunnu auttavan mikään rasva ja arvatkaa vaan haittasko se esimerkiks koeviikolla kirjottamista. Sen takia yritän aina teipata sen kireesti kouluun, jotta se ei häiritsis, mut eipä semmonen teippaaminenkaan oon pidemmänpäälle järkevää. Täytyypä katsella ja jos toi ei parane, niin alan kehitellä jtn omia voiteita :D
Maalausurakan jälkeen lähin kuvaileen Kaisan ja Evan kanssa. Oikein mahtavia kuvia tulikin, eikä mun ja Kaisan hepulilta voitu taaskaan välttyä. Jes, näitä kuvia on loputtomasti enkä keksi enää järkevää sanottavaa...
Nyt illalla menin toistamiseen tämän päivän aikana suihkuun, ja samalla saunaan. Käytin ensimmäistä kertaa sitä syväpuhdistavaa shampoota, ja toivon todella että se auttaa, koska on meinaan sen verran tullu tungettua hiuksiin lakkaa, että huhhuh. Varsinkin näissä lyhyissä hiuksissa. Kokeilin myös sitä korjaavaa hiushoitoa, joka tuoksui superhyvälle ja ainakin sai hiukset tosi sileeks.
Hihii syksy on kivaa kun on niin jännänvärisiä puita ja saa pukeutua ihaniin kaulahuiveihin ja villapaitoihin. Tosin oikei, se syksy ei oo kiva kun sataa ja on kosteeta. Mut tästä auringosta ja viileydestä mä tykkään. Nähtiimpä tänään sudenkorentokin, joka oli vähän uninen jo, eikä sitä haitannu et koko ajan kuvattiin sitä. Homo blogger taas vaihteeksi kun tässä postauksessa ei pitäis olla pystykuvia, mut tää idiootti lataa ne koko ajan pystykuviks >;o
Oon havainnu, et mulla on taas juurikasvu ja tukkani saa jo ihan mukavalle "ponnarille" Hiljaa hyvä tulee, niinhän sanotaan. Ehkä mä saan tän ens keväänä kiharrettua ja ehkä mulla menee enskesänä tähän taas hermo ja puolet lähtee. Ken tietää, luultavasti ei Barbiekaan. Oikeesti mä en jaksa tätä blondia enää sekuntiakaan, mut sitkun katon aina itteeni peilistä ja mietin kuvaani ruskeilla hiuksilla mun päähäni tulee sellanen "Ei, ei todellakaan." En tiedä. Mua ei huvittais värjätä enää kertaakaan blondilla, koska se ei oikeesti vaaleenna tätä, mut ei mua se ruskeakaan vielä himota niin kiva tässä olla nyt puun ja kuoren välissä. Ehkä mä en vaan tee mitään. Ainakaan ennenkun oon ihan satavarma. Mutta ihminen ei oo koskaan satavarma.
Parhaat otokset tulee vahingossa, kuten tämä. Mä _yritin_ seistä tossa, mutta siitä ei tullu mitään ja putosin. Ja Kaisa onneks sai just kuvan, kun horjahdin (ja lensin melkein naamalleni heinikkoon (Y)) En tiedä mistä johtuu, mutta rakastan yksinkertasesti tota penkkiä. Se on ihana, kaunis, nätti, paras ja mitähän vielä. Siinä on tullut elämäni parhaat kuvat, ainakin melkein :D Ja Eva, toi seuraava kuva. Mun oli ihan pakko laittaa se, kun tuli toi kohta laulusta mieleen. Muistuttaa aika paljonkin meidän puheenaiheita tänään :)
Tää oli mun lauantai. Kaukana siitä mistä unelmoin ja mitä mun piti tehä. Maata sohvalla ja kattoo telkkaa. Tosin, ehkä parempi näin. Sain kuvia, happea ja elämän. Telkkaria ei edes tarvitse ehtiä. Katon sitä silloin kun oikeesti on aikaa ja tylsää. Tänään tein paljon tärkeempää kun tuijotin telkkaria. Mä autoin kummisetää ja vietin aikaa kavereiden kanssa. Huomenissa tekis mieli leipoa jotain, mutta kattellaan. Pisara Passionsadetta kaipais taas vähän päivitystä :) Ja oikeastaan nyt myös oikeasti himottaa tehdä jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti