Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-10-21

Challenge

Sain Eerikalta haasteen, jossa pitää kirjoittaa 8 asiaa jostakin.
En jaksa jaella kellekkään, koska kaikille se on jo annettu.
Mutta näitä on toki aina hauska tehdä (joten läheltelää tulevaisuudessakin) joten tässä näin olisi sitten.
ps. Älkää nyt taas ottako ihan kirjaimellisesti, koska musta tuntuu etten ihan osannu selittää varsinkaan tota loppupäätä kovin selvästi...

 1. Pelkään tehdä itseeni muutoksia, mutta teen niitä silti. Haluaisin kyllä esimerkiksi meikata kouluun, mutta en uskalla, koska en ole sitä tehnyt yhdeksänä aikaisempana vuotenakaan niin miksi nyt? Saisin vain tuhottomasti tuijotuksia. Ja nyt en edes harkitse sellaista, kun omistan ihanan vaaleanpunaiset hiukset, tässä on jo ihan tarpeeksi tälläerää.

2. Aloitin tän blogin pitämisen siksi, että mulla meni hermo siihen kun mun päiväkirjan sivut täytty vaan angstauksesta ja haaveilusta. Halusin kirjoittaa jotain muutakin ja olis ollu tyhmää pitää ne kaikki kahen pahvin sisällä kun ei niissä olis ollu mitään salaista. Tässä on siis julkinen päiväkirjani.
 3. Tiettyyn aikaan syksyllä tulee se aika, kun on ihan pakko alkaa kutoa tai virkata tai mitä hyvänsä. Jotain on vaan pakko tehdä. Sitä himoa ei voi sammuttaa mitenkään, se sammuu joskus aikanaan. Ja mulla on se nyt. Oon tehny tässä neljän päivän sisään puolet kaulahuivista, kokonaan yhden pannan ja pipo on vaiheessa. Tässä tunteessa vaan hamuaa lankoja itelleen ja alottaa aina tuhat projektia. Toivottavasti tänä vuonna sais jotain loppuunkin ;D

4.En halua ikinämaailmassa asiakaspalvelutyöhön, se olis kamalinta mitä mulle vois sattua (esim. myyjä). Siks kammoan hakee kesätöitäkään kun ne on kuitenkin aina jotain sellasta. Mieluiten maalaan yksin autotallissa lautoja ja laulan kovaan ääneen Suomipopin mukana! :D Unelmatyöni on siis jollain tavalla raskasta. Toimistotyö ei kiinnosta. Ja ainiin, en tykkää jos mua kohdellaan tyttönä joka ei esim. jaksa kantaa mitään. Ja hyvä että se on sisäistetty koska nykyään mua aina pyydellään kanteleen kaikkee, koska lähisuvussani mielletään, että olen voimakkaampi kun tätini ja äitini yhteensä (okei joo... xD)
 5. Tykkään saada kehuja ja kannustusta oikeasti, vaikka sanon aina ettei mua saa kehua tai kannustaa. Oon vaan pokkana ja sanon että lol, vaikka sisäisesti mun hymy olis korvissa ja joku tietty kommentti sais mut iloiseks pitkäks aikaa. Toisinsanoen mä en siis näytä tunteitani. Oikeastaan mitään tunteitani. Mä vaan oon aina samalla naamalla (Kaisa älä yritä väittää vastaan koska oot poikkeus)

6. Parasta on väkertää kaikenlaista ja korjailla kaikkee. Mulla on aina joku projekti meneillään. Jos mulla ei oo projektia meneillään, mun kädet hankkii sellaisen jostain. Ne haluaa aina olla tekemässä jotain. Eli aina on meneillään kutomista, virkkausta, piirtämistä, leipomista, pianonsoittoa. Jotain käsillä tehtävää.
7. Mä sanon kaikki asiat suoraan, niitä juurikaan miettimättä. Mä en tunne hirveesti sääliä, ellei joku ihminen osaa oikeasti perustella hyvää syytä miks sitä pitäis sääliä. (En esimerkiksi osannut sääliä hukkunuttaX, koska vaikka mitä hyvänsä sille olis tapahtunutkaan, se oli silti omaa tyhmyyttänsä lähteny kännissä ajaan. Älkää ymmärtäkö tätä nyt niin että olisin kylmäsydämetön (tai sit oon) mutta jotenki toi tilanne ei vaan mee mun päähän) Täällä on sananvapaus ja mä haluan käyttää sitä. Uskon, että jos en nyt käytä sitä, kaduttaa sitten haudassa.

8. Oon nykyään hulluna kaikkiin seikkailu/toiminta ohjelmiin. Tykkään kattella niitä tappeluita ja tykkään et niissä on kaikkee kivaa ja jännää. Esim. James Bondit vaikka niissä on aina kaikkee niin läppää ja sellasta "mahdotonta", ne on silti hyviä, varsinkin ne ekat! Ennen menin kattoon kaikki romanttiset komediat leffaan, mutta nyt ne on ihan lame ja etin leffa-aleistakin kaikkia hyviä toimintajännäreitä. En tiedä, mut jonkun kuolema tekee ohjelmasta hyvän jos se on osattu tehdä oikein, koska silloin se koskettaa ja jotenkin ite menee siihen ohjelmaan mukaan sillain "EI ei toi olis saaanu kuolla, ei se ja se ollu ton vika!" -siinä siis alkaa elää kunnolla mukana :D

+ coolein ammatti maapallolla olis Etelämannertutkija ja et siellä sais pelata iglussa Super Mario Brossia pingviinien kanssa... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti