Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-10-15

Red is weird, red is love

 Ei, en pystynyt vastustamaan enää tätä. Punainen on minä, punainen on ihana. Tosin, kyllä se vähän rajoittaa pukeutumista, kun luonnollisesti jotkut punaiset riitelevät keskenään ja sillain, mutta sitä ei pidä miettiä nyt. Ehkä mä alan nyt pitää taas kaikkia mustia vaatteita, kun se saattaa olla ainoa väri, jolla en herätä NIIN paljon huomiota. Olin tänään kävelyllä vähän yli tunnin ja sain jo sellaiset 1000 kummallista katsetta, tosin eniten lapsilta mutta silti :D Eikö ne oo ennen punasia hiuksia nähny?  Nyt pitää pestä tosi harvoin hiuksia, että tää väri säilys, koska noh. Haalistunut punainen on aika kammottavaa katsottavaa sanoisinko.
 Eilisen kengärageuksen seurauksena, mentiimpä tänään kauppaan ostamaan mulle talvikengät, jotka sieltä eilen bongasin. Eka kattelin valkosia, sitten tyydyin mustiin mutta loppuenlopuksi kotiutin punaiset :D Ei huhhu tää punanen tunkee jo joka paikasta. Ja en oo koskaan pitäny sitä mun lempivärinä, mun mielestä se oli pienempänä jotenkin kauheen tyttömäinen ja ällöttävä ja mua aina ällötti kun Kaisalla oli kaikki punasta. No, asiat muuttuu ja nykyään en vihaa sitä ollenkaan :D Okei ylipunasuus on aina ylipunasuutta, mutta sellanen sopiva on jees.
 Oon unohtanut vallan mainita, että ihana Pekkis oli todella ihana ruotsintunnilla. Se tulee niin kuittaileen varmaan mun hiuksistanikin, en malta oottaa. Niin siis edellisellä ruotsin tunnilla se aloitti mukavasti tunnin, että "No mutta onhan meillä Hanna!" Ei siinä kohtaa muuta kun että kaikki alkaa nauraa. Sitten se vielä tunnin aikana selittää kuinka oon saanu kilpailijan Emmassa ja silleen. Voi että... :D No, saapahan tästä aina mukavat naurut ja noloudet varmaan jatkossakin. Ja onnittelut kaikille niille, jotka ei tästä asiasta mitään tajua (tunneilla tai nyt), niin sanompahan vaan, että Pekkis on jotain niin Pekkistä että ei huhhuh. :D Ei sitä voi ymmärtää.
 Syysloman periaatteessa ensimmäinen päivä kohta takana ja en mitään saanut aikaiseksi. HUOH. Alkaa ärsyttään tällänen. Tänään olin sentään pihalla kuvailemassa. Illalla kattoon HSM1 Kaisan ja Ellun kanssa, ja nyt tekee mieli kattoo kolmonen. Zac<3 :D Söin myös paketin herne-maissi-paprikaa jäisenä<3 rakastan ja nyt tuijotan telkkaria. Jos tää loma jatkaa tätä ärsytävää auringonpaistelua, tuun hulluks koska kuka silloin on sisätiloissa hikaroimassa koulua???

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti