Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-10-09

Tää on vaan tää Nekala...

 Juu. Kyseessä ei ole taivas, vaan mukavainen tulipalo lentokonepuiston vieressä. Iltasella kävelyllä Kaisan ja Elinan kanssa kuultiin huimamäärä paloautojen ääniä. Ellu lähti sitten kotiin ja Kaisa jäi vielä meille, mut sit Ellu soittaa ja käskee meidät kattoon savuavaa ikkunaa. Paloautot oli siis mennykki ihan lähelle. Sinne sit rynätään ja hetken pällistelyn jälkeen todetaan et joo se on vaan toi ikkunadaa. Ellu menee kotiin ja me mennään makoileen Kaisan kanssa makuualustoille. Kun sitten noustaan siitä, huomaan kauheen savupatsaan, vaikka pilviä ei oo ollu koko iltana taivaalla.
 Noustiin hieman nopeesti ylös ja lähettiin juokseen takaisin palopaikalle. No, siellä mitään nähny kun oli niin sankka savu. Ja paloautojakin talon toisella puolella lähemmäs 15 kappaletta. Liekit on varmaan kolmimetrisiä ja savua vaan tulee. Palomiehet irrottaa kattoa ja suihkuttaa vettä, mutta se palo vaan etenee. (Tässä kohtaa siellä on jo huimasti utelijaita ihmisiä meidän lisäks... xD) Pian savu muuttuu mustaksi ja palo leviää ullakkoikkunoihinkin. Siihin kyl suihkutettiin vettä ja kaikkee mut ei niille mitään tapahtunu O.o. Palomiehet heittelee jo kamaa ikkunoista pois ja muutenkin sahailee reikiä et savu pääsis pois. Tässä kohtaa mun jalat oli jo aika kalikat eikä hampaidenkaan kalinalta voitu välttyä. Lopulta mun oli pakko luovuttaa ja jättää Ulla sinne vahtiin :D
Kun isä tuli sielä pois, kuulin, että palo oli levinny jo ensimmäiseenkin kerrokseen. Kaikki tiet oli tukossa kun lähin kotiin. Ihme, etten joutunu käyttään kierotietä. Huhhuh. Mulla oli ihan jännä lauantai-sunnuntai yö ja ilta.  Kusi kyllä vähän läksyt, aikaiset nukkumaanmenoajat yms. Ja kyllä potuttaa kun kamera jäi kotiin, mut ei voi mitään. Ehkä joku lehtikuvaaja olis ottanu siitä lehteen hienon kuvan. Ainiin, melkein sokaistuin niistä viidestätoista paloautosta ja niiden häikäisevistä sinisistä led-valoista. Mut joo, nyt mua väsyttää, taidan mennä vähän lepuuttaan silmiäni. Tää 19 tunnin valvominen ei oo mulle hyvästä... :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti