Mullon tapana poiketa aikaa tappaamaan

 Koin tänään henkilökohtaisen pikkujoulun, kun äiti antoi minulle käteen tällaisen, jota minun piti pyytää joululahjaksi. En tiedä tämän oikeaa nimeä, eikä se ole niin justiinsa, liekö tämä jollain tasolla joku kovalevy?    Jokatapauksessa tähän 10cm x 10cm kokoiseen siniseen laattaan mahtuu 500GB:n edestä kuvia tai mitä hyvänsä sinne haluaakaan laittaa. No, minä haluan laittaa kuvia, koska en luota en kovinkaan paljon arvoisaan pöytäkoneeseemme, joka pursuilee jos jonkinmoista kuvaa matkoilta tai kavereistani. Odotan sitä päivää kun koneesta kuuluu PAM ja kaikki kuvatiedostoni ovat kadonneet lopullisesti. Yritän nyt siis ennaltaehkäistä sitä tällaisella ihanalla uudella tuttavuudella, johon on tiensä löytäneet jo ainakin kaikki matkakuvat ja osa kaveriotoksista :). Kuvia tuonne laittaessa olen myös saanut vihdoinkin kunnon syyn tarkastella kuvatiedostojani. Aika paljon lähti roskakoriin, kun niiden kuvien laatu, kuvauskohde tai määrä oli jotain järkyttävää....

 Tänään valmistui myös ihkaensimmäinen kudottu piponi. En ole koskaan halunnut/jaksanut alkaa kutoa pipoa, koska se on vaikuttanut aina todella monimutkaiselta ja vaikealta. Ja ehkä olen edellisessä elämässäni kokenut jonkunlaista viidenpuikon kammoa :D No, otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, pakko sitä joskus on kokeilla. Lähdin tähän hommaan täysin kokeilupohjalta, mitään ohjetta ei ollut, tai no jos pääkoppa lasketaan ohjeeksi niin sitten. Aloitin sadalla silmukalla, jotka sitten jakautuivat näppärästi neljälle puikolle. Hyvä, että ne edes pysyi siinä tuon koko ajan, onneksi kaventamisvaiheessa alkoi jo helpottaa :D Vähän jäi pipo-osuus lyhyeksi ennen kaventamista, olisi voinut olla kolme kierrosta pidempi mutta ensikertalaiseksi kuitenkin ihan kiitettävä suoritus  :D, vielä kun tupsun jaksaisi väsätä. Aloin myös harkita, että jospa vaikka lisäkorvat virkkaisi tai kutoisi, niin ainakin olisi sitten lämmin talvella O.o, mutta mietitään.

 Tämä päivä on mennytkin sitten ihan kotona vaan. Vielä pitäisi kyllä ruotsia jaksaa opiskella ja ehkä iltasella jotain liikunnallistakin. Tosin myös telkkari houkuttelee pahasti... Viimeyö meni x-factoria tuijotellessa (Oon  NIIN koukussa ohjelmaan että lollero), oon niin rakastunut siihen 12 tai 13vuotiaaseen Racheliin, ettei mitään rajaa. Se on niin suloinen ja ihan sika hyvä laulaan ja alaalla tykkään! Onneks joku ohjelma on edes sellanen, että mäkin tykkään. En vaan voi sietää näitä Suomen feikkiversioita kuten Talent Suomea tai Idolssia. Ne on vaan jotain ihan surkeaa tai sellasta yök. Ei suomalaiset oo onnistunu ainakaan niissä. Vähän samaa makua on myös huippumalli haussa ja muodin huipulle. Kaikki on jotenkin niin yyyöh.

Koin tänään myös taas vaihteeksi luennon kuinka läski ihminen olen, vieläpä suoraan Äidiltä. Se oli erittäin mukava saarna heti aamutuimaan ja äiti saikin aika nopeasti tyynystä päähänsä. Totesin alkavani nälkälakkoon (Kaisa tää oli hyvä idea) kun kerran kaikki mitä syön on väärin ja ilmoitin myös että lihas painaa enemmän kuin läski. Vihaan näitä saarnoja, kun niistä huomautellaan varsinkin meidän perheessä ihan jokaikinen päivä ja kaikki puheenaiheet liittyy jotenkin siihen, kuinka pitäisi laihduttaa. Kiitän jo etukäteen äitiä ja isää jos joskus niiden puheiden takia sairastun minkäänlaiseen syömishäiriöön<3, koska ainakin on sitten tiedossa syy, että miksi. En kelpaa tällaisena. (Huomaatteko kuvassa mites poskeni ovat läskistyneet, ei huhhuh :D)