Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-04-13

Käpyukkoja ja kaatuneita kuusia pellonreunan nuotiolla

Ulla kysyi perjantaina, lähtisinkö lauantaina sellaselle pienelle puunkantovisiitille Mouhikselle. Kysyin, että kauanko siellä menee, kun meikäläisen lauantai on jo aikalailla buukattu. No jotain 1,5 - 2h kuulemma. Oltiin lopulta viisi. Ja pari puuta oli parisataa kuusta ja niiden miljoona oksaa höystettynä parilla piikkilanka-aidalla ja havunneulasella paidan sisässä. Oli kuuma. Puunkantokin tarkoitti sitten lopulta, että meikäläinen raahaa sellasia muutaman joulukuusen mittasia kuusia pihaan, Jee. Markus riehui moottorisahalla, minä ja Ulla raahattiin puita ja Katri etsi kukkasia koulun keväthavaintokirjaan (ihanaa, että lapsille vielä opetetaan jotain järkevää)

Tästä pienestä informaatiokatkoksesta huolimatta oli kyllä ihan hauskaa. Varsinkin, kun lopulta päästiin syömäään makkaraa ja eväitä pellonlaitaan tehdylle käpynuotiolle. Kahvi nautittiin kipoista, jossa luki Tea, mutta mitä pienistä. Lopulta tehtiin Katrin kanssa tollasia käpyihmisiä, mun on toi, joka näyttää pahikselle havunoksineen. Sinivuokkojakin bongattiin ja kotimatka puhuttiin Wiin Super Mario Brossin pahiksesta Bowserista :D Onneks olin kerrankin kartalla, että kuka mitä häh, kun on sitä Brossia sen verran tullu pelattua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti