Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-04-14

Ja taas jonossa

 No kuka heräsi tänään 4:15 ja lähti 4:40 kohti Lielahden XXL:ää? Hanna tietenkin. Harmittelin jo syksyllä, kun en silloin Forumin Gigantin avajaisiin mennyt jonottamaan, vaikka tilaisuus olisi ollut mainio. Tällä kertaa en aikonut jättää tilaisuutta käyttämättä, vaikka kieltämättä illalla houkutus oli suuri. 5:10 marssin jononjatkoksi, kutakuinkin olin noin viidestoista jonottaja, hieman ennen kuutta parkkipaikka oli jo aivan täynnä, ja ihmisjono kyllä melkoinen.

Mä lähdin hakemaan noita Niken 20 euron lenkkareita, jotka onnistuneesti sitten loppupeleissä kotiutin, sukkien, fleecen ja ilmaisen ämpärin kanssa. Pidin noita kenkiä tyyliin koko päivän jalassani, ne on kyllä tosi tukevat ja hyvät jalassa. Rahan arvoiset. Ja toi väri on niin täydellinen että ei vitsit sentään. Rakkautta ensisilmäyksellä.
 Päivällä pyöräytin parikymmentä karjalanpiirakkaa, himo oli ollut jo liian pitkään. Vähän noiden pohjien pyörittely oli hakusessa, mutta kyllä siinäkin harjoittelemalla kehittyisi.

Illalla mentiin Danielin 9-vuotissynttäreille, jossa oli kyllä ihan jäätävän hyvät tarjoilut. Olisin voinut vetää kaikkea triplasantsin, mutta piti sitä rasvakerrostakin vähän (hyvin vähän) ajatella ja skipata ne loput santsikierrokset. Pääsin avustamaan legoilla rakentelussa ja selattiin koirarotukirjaa ihan urakalla. Äidillä ja isälle koira on kutakuinkin NO EI VARMASTI. Ja sitten kun sanon, että otan ite, niin vastaus on kutakuinkin NO ET SÄ SITÄ JAKSA HOITAA. Että ei koiraa sitten. No isän kanssa oltiin kutakuinkin yhtämieltä hyvästä rodusta, mutta tämähän on tätä turhaa ajattelua. Matkustan kuulemma liikaa ja opiskelen liikaa.

Mutta mitä nyt näistä pienistä. Alan siivoamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti