Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-04-13

Aurinko laskee nainen laittaa vikan röökin palamaan

Jessus sentään kun on viimepäivinä tullu kannettua kameraa mukana ja ylipäätään otettua kuvia. Kivaahan se on blogin kannalta, tekisi vaan mieli taas postata koko ajan jotain, tosi vaikea rajottaa tätä tahtia :D

Se, että hengasin puoli viikkoa Oskulla päivittäin ei muuten ihan oikeasti tarkoita sitä, että olisin suunnittelemassa jotain vuosisadan "ryöstän Oskarin Heliltä" -operaatiota, kuten jotkut teistä varmaan jo kuvittelee, kun koko ajan Osku joka ig-kuvassa ja blogissa yms :D Vaan jostain ihmeen syystä keräilen varattuja miehiä yhä edelleen kavereiks ja ystäviks yleensä miljoona kertaa helpommin kun ei-varattuja. Ei-varattuja en keräile sitten oikein mihinkään.

Ainiin, just pari postausta sitten kerroin, kuinka en oo vielä sellasessa ystävyyssuhteessa, että ovelta jääkaapille, niin lauantaina sitten heti takin pois päältä saatuani ryntäsin jääkaapille Oskulla ja kauhoin lautasen täyteen tiramisua. Mission completed. 

Tällä hetkellä mun naama näyttää petolinnun perseeltä (Kaisan isän sanoja lainaten), siihen on ilmestyny maailman kaikki finnit ja toi nenän arpi ei oo hävinny yhtään mihinkään. Äiti sanoi eilen halatessaan mua, että haisen ihan tupakalle, että oonko alkanu polttaan. Törkeää. Tupakan suurena vastustajana ja kavereille siitä aina kuittailevana on suorastaan häpeällistä väittää minua tupakoitsijaksi. Pyhpah. En oo ikinä edes maistanut. Isän kanssa lopulta päädyttiin siihen, että äidillä on varmaan jotain kekäleitä nenässä, heheh :D

Ajattelin, etten tästä nyt heti blogiin huutele, mutta no tietysti pitää. Sain tänään kevään ensimmäisen työhaastettelukutsun. Suhtaudun vähän skeptisesti omiin mahdollisuuksiini, mutta yrittää aina pitää. Mun ongelmat liittyy tällä hetkellä lähinnä siihen, että meikäläisellä on niska ja toinen puoli siilinä, enkä näytä ollenkaan CV:ni kaltaiselta kiltiltä tytöltä. Onneks harrastamieni kokeilujen perusteella jakauksen vaihtaminen keskelle piilottaa siilin, sikälimikäli kun sitä voi mitenkään piilottaa. Ja jos huomenna värjään hiukset sellaseks tasaiseks niskaa myöten, saatan jopa saada itestäni normaalin näköisen. Muussa tapauksessa mut varmaan potkitaan jo ulko-ovelta pihalle, joten pitääkäähän peukkuja, että pääsen edes sisälle keskustelemaan :D

1 kommentti: