Kappas kappaverhot

 Mä olen ja en ole verhoihmisiä. En ole addiktoitunut vaihtamaan verhoja vuodenajan mukaan, vaan lähinnä fiilistelen verhoja uusien sisustusjuttujen tai tapettien myötä. Tai sitten kun pesee ikkunat, eikä jaksa laittaa vanhoja verhoja takaisin, on uusien hankkimisen aika. En voisi ikinä ostaa kaupasta valmiita verhoja, koska mun mielestä verhot on vähän sellainen juttu, että niin minimaalisella panostuksella ja vähemmänminimaalisella työllä kotiin (tai huoneeseensa) saa jotain niin itsensä näköistä. Oon tehny omat verhoni jo vuosikausia, enkä ihan heti tästä oo luopumassa. Poikkeuksena jos metrikankaan hinta nousee älyttömäksi, niin ehkä sitten.

 Oon ollu kyllä jo parikin viikkoa ilman verhoja, eikä mulle tule mitään pakonomaista tarvetta niitä mistään hankkia. Joissakin taloissa verhottomuus näyttää ihan kamalta, mutta omassani kykenen elään. Tänään kun oli mun virallinen tehdään käsillä päivä (tai sitten keksin sen kaks sekuntia sitten), ja pihallakin alkoi sen kauniin aurinkoisen aamun jälkään satamaan kuin esterin perseestä, päätin tarttua härkää sarvista.

Verhojen ompelu on oikeasti huijausta, kun vähintään puolet tästä "ompeluajasta" menee silittämiseen ja kääntämiseen. Verhojenompelua pitäisikin siis mielestäni nimittää silitysompeluksi :D

Tää kangas on tosi kiva. Mietin tän ja sellaisen "perinteisemmän" kukkakuosiverhokankaan välillä pitkään. Epäilin, olisiko tästä ollenkaan verhoihin, olisiko tää liian "tyttömäinen" ja tekstiäkin vielä. Mut nyt täytyy kyllä sanoo, että nappiostos oli! Pituuskin just passeli, vaikka en ikinä ollu kappaverhoja tehny. Ja on kivan vaalee kesää ajatellen, raikas ja kesäinen, vaikka ei oo ohuimmasta päästä toi kangas.

 Ja kun sanon, että tänään oli mun tehdään käsillä -päivä, se tarkoittaa, että; Aamupäivällä otin Markuksen moottoripyörästä kuvia. Iltapäivällä meikkasin äidin silmät ja kulmat (tuli ehkä paras tähän mennessä) kun se meni jotain muotinäytöstä katsomaan. Iltailtapäivällä ompelin verhot ja suunnittelin karjalanpiirakoiden tekoa, mutta en sitten tehnytkään. Illalla leikkasin isän hiukset, ihan en vieläkään siltsu-kampausta saanu salaisesti vedettyä, mutta parempaan suuntaan ollaan menossa. Ja juuri äsken lopettelin pienoisen askarteluprojektin, jonka tulokset näette jonkin ajan kuluttua :D Vois vielä vähän kahvakuulaa nostella, kun t-paitakelit lähenee ja allit ei tästä oikein tykkää.

Eli jos sitä vaikka huomenna sitten lukisi hiljaa pöydän ääressä.