Ensimmäisestä kuvasta huomaa hyvin mun tän hetkisen käsien tilanteen. Tai no, tuo etusormen yläosa on vain pieni häivähdys siitä, mitä mun sormet ja koko kädet nyt on. En muista, koska nää olisi ollut näin huonossa kunnossa kun ne on nyt. Kaikki alkoi ennen koulunalkua niistä vesinäpyistä, niitä oli jumalattomasti. Tietenkin puristelin kaikki pois heheh. Ja sittenkun ne kuivuivat, se ihokin kuivui ja alkoi irrottaa sitä näppylöiden päällä ollutta ihoa, niinkuin aina. Mutta nää ei sitten parantunutkaan sitä vauhtia kun yleensä, tätä ihoa vaan kuivuu lisää ja sitä saa koko ajan olla repimässä pois, koska se hilseilee. Siellä alla on ohut uus iho, joka on tosi herkkä. Mun kädet ei taivu mihinkään sormista, enkä saa tota mun keskisormen sormusta pois, koska keskisormi on niin turvonnut. Näistä on vuotanu myös monta kertaa verta, kun sitä ihoa on lähtenyt vähän liikaa... Mun kynsinauhatkin on ihan kuivat :( Mä olen kyllä rasvannut, mutta en tarpeeksi. Nyt voitte kuvitella kuinka kiva on pilkkoa sitruunaa, tehdä tomaatista fetasalaattia ja laittaa äidin hiuksiin vahaa. No ei hirveän kivaa. Eikä se rapujen perkaaminenkaan sitä herkkua ollut. Oikeastaan vasta tänään mulla on ollut mahdollisuus laittaa rasvakerros ja hanskat käteen. Täytyy varmaan tulla hanskojen kanssa kouluunkin, jos ei tässä parissa päivässä muutu paremmaksi. Nyyh. Ei muutakun reseptirasvaa kädet täyteen.
Tänään oon ollu myös viikon kipeä. Muuten on jo hyvä olo, mutta yskä ei ota loppuakseen. Haluaisin tän tosiaan loppuvan, koska oon vihdoin saanu syksyisen ulkoilufiiliksen. Haluan jo hakea tuulitakin kaapista ja mennä pihalle kävelemään. Mutta ei, en ole viikkoon ulkoillut mitään liikunnallista, kiitos tämä erittäin pitkästyttävä nuha.
Epätoivo. Se kuvaa hyvin fiiliksiäni. Mulla on ihan liikaa vaatteita, mutta sieltä on tosi vaikea karsia mitään pois. Olen jo karsinut pois vaatteet, johon en mahdu, jota en käytä tai joista en pidä. Loppu onkin sitten sitä, mitä haluan pitää ja mistä haluan luopua. Ongelma on lähinnä sitä, että jos niistä aikoo luopua se on uffin laatikko, eikä mikään rahallinen hyöty. Joten miksi en samantein antaisi niiden vain olla omilla paikoillaan? Sain kuin sainkin LIDL-muovikassin täyteen poismeneviä vaatteita, jotka pian löytävät itsensä uffin laatikosta. Samaan syssyyn järjestin hyllyt kesäjärjestyksestä talvijärjestykseen, poistin kaikki kesäiset hameet ja paidat talvisäilöön (haluaisin katua tätä vielä pian, mutta siitä lisää sitten seuraavassa aihepostauksessa) ja hain kaksi muovilaatikollista villapaitoja ja -takkeja. Ne laatikot suorastaan tuoksuivat pakkaselta. Yhtäkkiä mun mielessä oli kaikki ne joulukuun pimeät talviaamut, jolloin vain haluaa jotain isoa ja mukavaa päällensä - ja äkkiä. Ajattelin tänään niitä hyllyjä laittaessani, että käytän suurinpiirtein 8kk vuodesta farkkuja. Okei mahtuu mukaan pari hamepäivääkin ja kaikki toppahousushoppailut, mutta harvemmin. Se on jotenkin tosi karua. Tykkään käyttää hameita tai edes jotain kuminauhavyötäröisiä sortseja koska ne ovat mukavia ja silti 2/3 vuodesta käytän farkkuja. Voihan hitsi.
Puhuttiin Helin kanssa tässä joku päivä, kuinka sitä tykkää nykyään ostaa kaikkea isoa ja peittävää. Rentoa. Huomatessani, mistä mun talvivaatteet koostuukaan isoista miesten paidoista ja tuuheista villapaidoista, ja tietysti jo nyt kaapissa olevista huppareista aloin ihan innoissani jo odottamaan enemmän talvea. Tai edes kylmää syksyä. Ei ainakaan tarvitse panostaa pukeutumiseen kun voi vaan verhopukeutua. Siitä tulikin mieleen, että kohta huoneessani sisustetaan, mutta siitäkin tuonnempana.
Nyt loppuu tämä armopostaus ja toivotan kaikille tasapuolisesti Hyvää lauantaiyötä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti