Haisuliveihei!

Oikeastaan tähän postauksen sisältöön kuuluu kolme ilmotusluontoista asiaa.

1. Eilisestä facebookvalituksestani valveutuneena ihana Taru oli käynyt poissaollessani tänään kesken kamalan sadekuuron tuomassa minulle oman lukiokalenterinsa, jota ei tarvitse. Vaikka saatiinkin tänään kyseiset kalenterit myös norssin puolesta (ja nyt niitä siis on kaksi :D), kyseinen ele on saanut mut hymyilemään jo pitkän tovin. En olisi ikinä uskonut, että mun "valitus" otetaan tosissaan, varsinkaan taholta jonka kanssa en ole kovin usein edes tekemisessä enää nykypäivänä. Voi että :D Hymyilen vieläkin. Tilanne yllätti mut niin pahasti positiivisuudellaan ja yleensä itsellään. Ja Taru, en vielä selannut sitä, että ootko ottanut sieltä kaikki kupongit pois, jos et ja jos niitä jäit kaipaamaan niin voin kipata sen takaisin teidän postilaatikkoon ilmota vaan :D

2. Olin tänään hammaslääkärissä. Ai että, kuinka olinkaan odottanut kyseistä tapahtumaa tapahtuvaksi. Toistaiseksi mun päässä soi vaan sanat "aloitetaan loppukiri" kuulostaa hyvältä nimittäin . Vaikka en tiedä kuinka paljon haluan näitä pois, sittenhän mun ei enää tarvis käydä hammaslääkärissä :( Noh kuitenkin, harmi vaan, että se loppukiri tarkoitti, että "laitappas tuosta nuo kuminauhat suuhun ja pidä niitä 24/7, ruokailun ajaksi voit irrottaa". Tässä kohtaa tuli kyllä mieleen, että taisi olla virhe sanoa henkilölle, joka syö koko ajan... Pitänee siis keksiä jonkun sortin ruoka-ajat. Tällähetkellä tuntuu, että ne ovat JOKO aamupala tai kouluruoka, kotona pääruoka ja iltapala kahdeksalta.

Joo. Kipu on kivaa, koska silloin tietää, että jotain tapahtuu, mutta se ei oo kivaa kun et saa suuta auki. Tai silloin kun ne vetää niin paljon, että päätä särkee. Great. Tai no, kaikki tämä estää tehokkaasti syömistä, joten puolensa kaikessa. Tosin ainakin toistaiseksi näiden kuminauhojen laittaminen takaisin on tuskaista, että en tiedä kuinka aijon syödä neljä kertaa päivässä jotain? Ehkä pidän kuuden viikon paaston? Kauneuden tähdenhän pitää kärsiä. Ja toisaalta hammaslääkäri tuottaa mulle samalla niin paljon iloo (vajukki), että en mä nyt tiedä kuinka pitkälle tää sit on ees kärsimystä.

3. Iiris pakotti, siis ruinasi jne, että mentäisiin juoksemaan Pispalan portaita. Koska olen varmaan surkein ihminen sanomaan ei (älkää nyt heti hyökätkö mun kimppuun), ei auttanut muuta kun suostua. Ja noh, liikunta ei koskaan ole pahitteeksi. Mentiin kuitenkin portaille Pyynikille, koska en jaksanut ajaa Pispalaan (XD). Huhhuh. Huono kunto. Pari kertaa ne meni silleen joo, mutta sitten oli kyllä jalat spagettia...

Vietyäni Iiriksen takaisin kotiin, mä en ite mennytkään kotiin koska radiosta tuli hyvä Celine Dionin biisi, vaan ajoin Jankan Lidliin ostamaan poloiselle hammasvammaiselle ruokaa. Piti ostaa pari pilttiä mutta ostinkin ruokaa, joka koostui kilosta jugurttia, 500g maitorahkaa, pilteistä, pähkinöistä, luumuista ja kookosmaidosta jonka aijon käyttää tulevaisuudessa drinkkeihin.... Tiedän, että herään kaikkeen jäljessä, vielä en niihin banaanilettuihin ole sortunut, mutta tänään oli vuorossa 10minuutin iltapalatauolla maitorahkaa banaanilla, pähkinöillä ja kauraleseillä. Olisin laittanut omenahilloa, mutta äiti ja isä oli syöneet loput sulatetusta ja uusi satsi oli pihalla jäähtymässä, enkä jaksanut hakea sitä, joten... :D Nyt etsin laturin laskimen, herätän sen kesälomilta ja huomenna 15 vaille kymmeneen. Voi ei, kuinkahan herään :D hehheh..