Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-08-04

Äventyr på Åland

 Tän postauksen tekeminen tuottaa tuskaa, kun mä en tiedä mitä kaikkee voisin kertoa kun kerrottavaa on niin paljon :D Joko jätän kaikki pinnallisesti kuviin tai kerron ummet ja lammet niin, että kukaan ei jaksa lukea mitään, heh.

Aloitetaan nyt sitten tuosta ensimmäisestä kuvasta. Tiistaiaamuna jonotettiin Vikingin jonossa, tunnelma katossa tietty, vaikka toi sää olikin ehkä pahin mahdollinen, sitä silmällä pitäen, että meillä oli yks pikkunen teltta takakontissa. Laivalle päästyämme mentiin ostamaan aamupalabuffet, koska oltiin melko nälkäisiä :D Laivalla kulutettiin aikaa korttia ja bingoa pelaamalla, musiikkia kuuntelemalla, pelikoneita pelaamalla ja nauramalla, tietty :D Mulla ei ole tiistaista mitään kuvia ahvenanmaalta, koska se sade tosiaan vain jatkui ja jatkui eikä loppua näkynyt missään. Me istuttiin varmaan lähemmäs kolme tuntia autossa Elinan ja Oskarin kanssa, kun pihalla oli vain yksinkertaisesti liian märkää. Nyt voitte kuvitella miltä meidän teltta näytti, sekä sisältä että ulkoa. Illalla mentiin Iiriksen talolle ja tutustuttiin Iiriksen ystäviin, mutta se väsymyksen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä, niin lähdettiin nuokkumisen jälkeen nukkumaan.
 Seuraavana päivänä aurinko paistoi ja oli lämmin. Ihana oli herätä aamulla siihen tunteeseen, että hei, nyt ei enää sada :D Iiris tuli aamulla "meille", josta lähettiin sitten kävelylle tutkimaan Eckerön maisemia. Ja hienoltahan ne näytti. Lätkäsen tähän nyt kasan kuvia, ei näistä oo oikein mitään sanottavaa :D Käveltiin rannalla, otettiin paljon kuvia, mentiin Iirikselle syömään, tai siis Iiris söi, ja Svetlana tarjos mulle jäätelöö. Sitten käveltiin takaisin "meille" ja me puolestamme syötiin. Oltiin keskiviikkona tosi aikasin nukkumassa, koska seuraavana aamuna kello soi puoli kuus ja meidän piti olla jo puoli kahdeksalta Iiriksen pihassa valmiina lähtöön. Okei, ennen nukahtamista oli taas sellainen hepuli että hekotin vaan ihan jokaiselle asialle, oli rituaalimeikkiä sun muuta, kuulin koko ajan asioita väärin kiitos korvatulppien, ja pidensin ikääni roimasti :D
Torstaiaamuna meidän matka kävi siis kohti Eckerö Linjen satamaa, josta puoli yhdeksän lähdettiin kohti Grisslehamnia ja Tukholmaa. Olin suorastaan yks känkkäränkkäsilli koko matkan, kiitos ihanien menkkojen jotka tulevat aina silloin kun ei pitäisi :D Saanko tehdä luettelon kaikista paikoista jossa ne on ollut epätoivotut? Välillä oli ongelmia pitää turpaani kiinni, vaikka oikeasti se oli paras vaihtoehto kaikista, etten olis saanu vihoja päälleni. Se olo oli sellanen että olisin voinu vetää kaikkia pottuun, oikeesti :D Pahoittelen edelleen jälkikäteen aiheuttamaani tuskaa kanssamatkustajille, mutta en vain voinut sille mitään. Ymmärrättehän te sen, ettekö? Okei takaisin Turku-Tampere matkalla puhuessamme totesimme, että Osku ei mitenkään edes voinut ymmärtää :D

Tukholmaan päästyämme saatettiin Iiris Gallerin eteen, koska Iiris halusi shoppailla, ja sillä välin me muut mentiin Vanhaan kaupunkiin kävelemään. Oli lämmin ja paljon turisteja, tai siis niitähän mekin oltiin :D Käytiin saksalaisessa kirkossa ja muistelin siinä sitten kaikkia kahviloita missä ollaan Tukholman reissuilla käyty :D Pienen rankkasateen jälkeen mentiin ostamaan pientä purtavaa, ostettiin Kaisan kanssa Smoothiet ja Elina pahan kahvin. Pian Iiris liittyi joukkoomme ja mentiin etsimään oikeaa ruokapaikkaa. Mun oloni takia menin vain salaatille sillä aikaa kun muut meni pitsalle. Ehdin siinä käydä vielä muutamassa kaupassakin ennen muiden tuloa, ostoksiakin tuli tehtyä heheh. Lähdettiin hyvissä ajoissa takasin bussille, vaikka toinen rankkasade sitä vähän vaikeuttikin. Ja onneksi lähdettiin, bussi lähtikin jo puoli kuusi takaisin Grisslehamniin.

Bussimatka meni nopeasti, enkä muista, koska olisin nähnyt sillan nousevan veneen takia. Joten tulipa siis sellainenkin todistettua :D Loppumatka meni nauraessa yllätysyllätys, vaikkakin vieläkin oli jäljellä vähän sitä "vedän kaikkia turpaan kohta" oloa :D Hyi, se oli kamalaa.
Ja nyt voitte todistaa tätä näkyä, Hanna 7kk raskaana. Sekoiltiin laivan kannella ihan kylliksi ja otettiin tyhmiä kuvia, hyppykuvia :D Ei hitto toi muuten on tyhmä, varsinkin kun näin sen koneella isona. Kannettuamme Oskarin 48 kaljaa satamasta iirikselle ja ajettuani yömyöhään takaisin Aleboon, oli olo aikamoisen väsynyt. Huhhuh. Koko päivä pelkkää kävelyä ja istuskelua. Se on oikeasti rankkaa :D Se tunne, kun pääsit pitkän, superpitkän päivän jälkeen makuupussiin kuuntelemaan superköyhiä juttuja ja nauramaan naapurin ruotsalaispapan kuorsaukselle ja vaikka mille. Voi ei ♥ Mä oikeasti pidin siitä leirintäalueesta.
Seuraavana päivänä, kun kerrankin olisin saanut nukkua, heräsin seitsemältä aurinkoon. Otin korvatulpat pois ja havahduin jäätävään kuorsaukseen. Siis mä en kykene nukkua jos joku kuorsaa :D Joten ei auttanut muu kuin nousta suihkuun, syömään ja kävelylle. Toisaalta ihan hyvä että nousin, niin näin vielä kaunista Ahvenanmaan luontoa. Pakattiin tavarat ajoissa ja lähdettiin palauttamaan lippulappusia. Käytiin vielä moikkaamassa Iiristä ja ottamassa ryhmäkuvia, jonka jälkeen otettiin auton nokka kohti Maarianhaminaa.

Ja kerrottakoon nyt sekin että kolaroin renun takapuskuria vai mikä lieneekään nimeltään, sellaiseen tiilestä tehtyyn kukka-astiaan... :D Mutta kaippa tommonenkin täytyy kokea. Mä en oikeasti nähnyt sitä mistään peilistä ja oli ihan tarpeeksi keskittymistä siinä, etten aja mereen, kun suoritettiin kävelytiellä käännöstä... Kirottu Maarianhamina ja kirotut täydet parkkipaikat. Peruutin tosi hiljaa ja supervarovaisesti mutta ei auttanut... Noh, nyt on vauvelilla lievähköt naarmut ja kuulemma reikäkin perässä... :D Ärsytti kyllä, mutta päädyin kiroamaan tota vain pääni sisällä, koska oma vikanihan se oli, eikä mun matkaseura ansainnut enää yhtään lisää kiihtyneessä tilassa olevaa Hannaa... Kuitenkin meni hermot siinä mielessä, että ajettiin suoraan satamaan, oli aikaista, mutta ei voinut mitään.
Odotettiin vähän vajaa 1,5h laivaan pääsyä, onneksi kuitenkin pääsi autosta ulos ihailemaan maisemia, ehti siinä viisi laivaakin nähdä. Aikamoiset ruuhkat siis oli satamassa. Mutta aika meni nopeasti ja pian uuden Gracen takaluukku aukenikin jo autoille. Se laiva oli tosi hieno mun mielestä, tai se sen suunnittelu oli tosi fiksu, tykkäsin. Elina ja Kaisa kävi syömässä buffetin, mä ja Oskari lagattiin tuoleilla ja itkettiin loppuvia kännykän akkuja, Kaisan ja Elinan tullessa takaisin pelattiin korttia, pelikoneita ja oltiin kannella sekä käytiin taxfreessä tietty heheh. Kyllä painoi reppu sen jälkeen paljon.
Mä olen kyllä tosi iloinen että lähdettiin nelisteen tolle äventyrille. Mä en ole ikinä varmaan missään reissussa nauranut noin paljon kun tuolla. Tiistainakin mä vaan hajosin kaikelle, en saanut ees juttujani sanottua ennenkuin jo nauroin ihan vedet silmissä. Muutenkin matka meni vailla sen suurempia ongelmia tai epäselvyyksiä. Usein oli liian aikaista makealle ja kiihtyneitä tilojakin nähtiin enemmän kuin kerran. Eräs laskeutuva UFOkin meitä nauratti aamuin illoin. Huomasin myös olevani vähän liikaakin kuin Isä, monessa suhteessa. Äh. Ei mun pitäis olla :D Kotimatkalla Turusta Tampereellekkin riitti juttua, laulettiin yhteislauluna Dancing queenia (Okei Oskari saattoi pitää sen ajan kuulokkeita korvillaan XD) ja ihmeteltiin takana ajavaa minikuskia yms. Olen iloinen että tehtiin tää ja nähtiin Iiris ja Ahvenanmaa. Ja tuli tota laivakiintiöökin ihan kivasti täytettyä kesän osalta.

Vaikka Ahvenanmaa on tosi ruotsalainen eikä ruotsia kunnolla osattukaan, se oli vierailemisen arvoinen paikka. Todellakin.
Iloinen, väsynyt ja onnellinen matkailija. Ps. Takapenkki syöpöttelee ja nukkuu
pps. Monet asiat varmaan unohtu kertoa, mutta ei se mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti