Kai sitä aina voi haikailla. Oon kyllä sellanen huitshapeli että ei mitään rajaa. Mä en halua olla kotona vaan matkustaa, mutta toisaalta makaan mieluiten sohvalla kone sylissä. Mä haluaisin istua 20 tuntia lentokoneessa, vain ja ainoastaan koska se on kivaa, mutta toisaalta mitä lähempänä se matkakohde, joskus sen parempi.
Mulla on kamalia ongelmia taas vaihteeksi. Mä haluan muutosta asioihin. Tiedättekö, taas on se olo, että teen jotain pian jossei jotain tapahdu, pian.
Tän olon huomaa siitä, että mä mä valitsin jo mun yhdelle seinälle uudet tapetit. Mun huone on jotenkin niin tylsä. Laskeskelin että onko se nyt kuudes vai viides vuosi JO noilla samoilla seinillä. Olenko mä oikeasti niinkun 13 vuotiaana päättänyt minkälaisen huoneen mä haluan? O_O. Olen tosin edelleen vihainen, että äiti ja isä manipuloi mua niiden tapettien kanssa... Sillä takaseinälle uudet tapetit, voi mikä unelma... Vaikka mä tiedän varsin hyvin, että en osaa tapetoida, eikä kukaan tuu auttamaan mua siinä. Ja Iiriskin palautteli mua maan pinnalle sanomalla että kauanko oikeen aijon asua vielä kotona. Noh... niinkun... ikuisuuden. Eilen mulla tuli ensimmäistä kertaa oikeasti tunne, että mitä ihmettä, täältä pitää muuttaa joskus johonkin, enää ei voi suunnitella silleen 10vuoden menoja etukäteen. BYÄÄ.
Noh, sitten jos uudet tapetit ei tuu tapahtuun, niin miten olis huoneen järjestyksen muuttaminen. Revin jo seiniltä kaiken turhan pois, mä en halua että siellä on irtotavaraa missään. Se on ihan typerää. Se koko huone on ihan typerä. Ne tapetit on tylsät. Mä haluan siitä mahdollisimman tylsän. Sen järjestystä ei edes voi muuttaa. Tai mä olen jo kokeillut kaikkea ja tämä viimeisin on parhaaksi havaittu. Eli se siitäkin.
Mun hiuksethan alkaa olla jo aika täynnä gulahtaneen keltaisia raitoja. Ja mun kaapissa on paljon hiusvärejä odottamassa mua. Pitäisköhän mun jo värjätä hiuksia. Mä ajattelin, että kestän ainakin koulujen alun yli, mutta kun mitään muutakaan elämäämullistavaa ja ilostuttavaa ei oo tapahtumassa niin noh, hiustenvärjäys toiseen väriin piristää aina. Edelleen kyllä kuolaan sitä punaista, mutta koska vanhempani näkevät pelkkää punaista siitä puhuttaessa en viitsi edes kysäistä. Ja kyllä, en ole ikinä vapaa tekemään sitä mitä haluan :D Kuka kuvittelee että 18 on jotenkin hieno luku?
Niin ja sitten on se ainainen dikiboksi. Mä tiedän, minkä boksin mä ostaisin ja mä tiedän, että periaatteessa tarvitsisin sellaista. Mä rakastan kattoa hyviä ohjelmia monia kertoja putkeen, usein ja aina. Jos joku ohjelma on oikeasti hyvä, se ei eksy ikinä roskakoriin, nimimerkillä televisioni kovalevy pursuilee ihan juuri yli. Mutta kun tässäkin pitää ajatella tulevaisuutta, se boksi olisi vain antennitaloihin, entä jos muutankin joskus tässä kaapelitaloon? AAA.
Huomatkaa nyt viimeisen kerran, että olen oikeasti muutoksen puutteessa. Harkitsin tänään jopa sellaisen Eerikalla näkyneen Eshish-sähkövesipiipun ostamista tai viikon Nutrilett diettiä. Kuntosalejakin oon katellut mutta kaikki on niin kallista. Ja edelliseen postaukseen vedoten en mä edes halua tästä mitään kuntoblogia. Kyllä..... Kuinka alas sitä voi vajota? Näiden ohella olen katsellut kaikkia nettikauppoja ja jopa thaimaan matkoja :D Tämä on ihan kamalaaaa.
Pitäis varmaan toteuttaa joku yllämainituista tai alottaa joku projekti (köh ylioppilaskirjoitukset..). Muuten mä tuun oikeesti hulluks. Voi hittolainen. Pitäiskö sittenkin leikata hiukset lyhyiks taas? Mä kun jo kerran lupasin, että nyt ne saa hieman kasvatella itseään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti