"On kuin ois kuuma kesä jo mennyt menojaan.."

Kuinka onkaan tänään tullut popitettua Vielä on kesää jäljellä ja sitä rataa. Ainahan sitä voi toivoa, että olen katsonut kalenteria väärin ja kaikki kaveritkin ovat huijanneet...

Taas se tuli todistettua, kuinka aika rientää, mikään ei ole pysyvää ja itku pitkästä ilosta. Huomenna kouluun. Ei tunnu kyllä yhtään siltä, että pian pitäisi astella tuohon naapuriin sen ainaisen pihassa löhöämisen sijaan. Mulla ei ole yhtään koulufiilis, siis siinäkään mielessä, että en esimerkiksi käynyt tänävuonna ostamassa yhden yhtä kynää tai kumia mistään, huoneeni on kuin yksi pahuksen kaatopaikka, ja musta tuntuu että nyt on vasta heinäkuun puoliväli.

Kouluunpaluussa ei sinänsä ole ikinä ollut mitään huonoa, sitä on vähän niinkuin valittanut turhasta. Ja kaiken tajuaa aina liian myöhään. Tänävuonna asiassa on sinänsä muutos, että taas käydään yhtä päätösluokkaa. Kutosella mikään ei tuntunut oikein miltään. Uusi koulu oikeastaan vain kiinnosti pidempien tuntien, vaihtuvien opettajien ja noh, eri rakennuksen takia. Ainoa asia josta meitä "hiillostettiin" oli kasvikansio, jolla ei lopulta ollut mitään merkitystä mihinkään. Noh, ysillä oli jos minkä aineen päättötyötä, joista niistäkin oltiin paniikissa jos toisessa. Kyllä minä muistan, että ei joku minätyö ollut siitä helpoimmasta päästä lähellekään uskonnontyöstä puhumattakaan... ja porut siitä useasti pääsi. Ysillä se pääongelma oli mulla lähinnä vain sen uuden koulun päättäminen, koska tapanani ei ole vetää kaikkea pehvalleen viimemetreillä. Eikä se koulun päättäminenkään ollut mikään ongelma, koska idioottikin sen tiesi, että en vapaaehtoisesti pidennä koulumatkaani senttiäkään. Ja kun sen tiesi, että jos mä opiskelen samaan malliin kuin ennen, ei se keskiarvo vaan voi laskea, aina on pakko päästä johonkin. Ja norssiin mentiin.

Ja nyt taas, päättöluokalla. Mikään ei määrittele loppuelämää, mutta silti. Tämä on se pahin päättöluokka, jolla olen ollut. Koska tältä lähdettäessä sulla on kädessä jonkunlaisen paperit, paperit joilla sä haet joojoo ja pääsykokeet mutta ollaan nyt mustavalkoisia seuraavaan paikkaan. Ja sieltä seuraavasta paikasta voi jäädä pois, koska et enää kilpaile Tampere-akselilla, vaan Suomi akselilla (mistä sitä tietää, vaikka maailma akselillakin jossain kohtaa :D). Kukaan ei auta sua pääsemään mihinkään, esim. kymppiluokalle, niinkuin aikaisemmin, vaan se on sitten voivoi josset pääse mihinkään. Tässä voisi olla kuumotuksen paikka. Ja kun sitä toisaalta haluaa onnistua. Ihmisillä on tavotteita. Koska mulla ei ole mitään käsitystä okei on vähän minne mä aion hakea lukion jälkeen, onhan mun pakko yrittää saada itselleni paras mahdollinen paperi käteen toukokuussa. Kun ei sitä koskaan tiedä. Ja joo. Tiedän, että kaikkea voi korottaa jne, enkä minä sitä pois sulkenut olekaan, mutta ajatellaan nyt edelleen tällalailla laput silmillä. Tänä vuonna pitää panostaa. Nyt ei voi nukkua koeviikkoon, ja sitten aina edellisenä iltana haalia sitä kirjan tietomäärää pään sisään, niinkuin tähänasti on tehty. Kummallisesti se silti on toiminut, mutta nyt en salli sitä itselleni. Mulla on pelkästään mantsassa luettava neljä kirjaa (jotka luojan kiitos kolmen ensimmäisen jälkeen alkavat omalla tavallaan toistaa itseään), valtiotyö Uudesta-Seelannista, kehitysmaamaantieteen vihko ja monisteet, sekä muuten vaan aivan jumalattoman paksu nippu monisteita. Ruotsista puhuttamattakaan.. Jollekkin hikarille varmaan helppo homma ja that's it, mutta kun minä en koskaan ole oikein lukenut kokeisiin. Ja nyt on pakko. Byää.

En kuitenkaan murehdi asiaa vielä. Murehdin asiaa huomenna koulun jälkeen. Joku suunnitelma on tehtävä. Koska on pakko.  

ps. Joo, postauksen kuvat keväältä. Näin ajoissa olen kaikkien kuvien kanssa.