Onko vielä pitkä matka?

Googlasin lauseen "pakko matkustaa on jonnekin" ja tuloksena tuli noin miljoona eri blogipostausta kyseisellä otsikolla. En viitsinyt matkia, joten piti keksiä uusi otsikko, vaikka tuo nyt olisi kuvannut eniten tätä tilannetta.

Ihan vaan, jos joku ei vielä tiennyt, mulla on kamala matkustuskuume päällä koko ajan ja ainaisesti. Vaikka mä rakastan olla kotonani, silti tekee mieli koko ajan lähtee täältä pois johonkin muualle. Ei ainaisesti, vaan matkalle. Huomaan koko ajan selailevani booking.comia, finnairin sivuja, rantapallon lentohakua, finnmatkoja ja aurinkomatkoja. Mä olen levoton sielu ilmeisesti :D, yksi paikka ei tee hyvää, vaan oon just sellainen kun yhdestä lomasta on päässyt, seuraavaa pitää jo miettiä. Mä olen melko yksipuolinen matkailija, aina yleensä aurinkoon ja lämpöön, on tässä muutama kaupunkiloma tullut harrastettua, mutta niiden into on ehkä vielä edessäpäin, samoin kotimaanmatkailun, nyt kun sitä voi itse ottaa tuon auton allensa. Nyt on alkanut tulla mieleen jos jonkinmoista erilaista lomaa, jotain ihan muuta kun rannalla makoilua, vaikka vieläkin se tässä ykkösenä mielessä on.

Osasyy tähän koko matkakuumeeseen on, että haluaisin vain ja ainoastaan istua lentokoneessa. Onhan toki ne kohteen nähtävyydetkin ja paikat tärkeitä siinä kohteessa, mutta ensiksi intoillaan lentämisestä. Lentokoneet on ihania. Istuttiin tänään puistossa ja huomattiin taivaalla lentokone valkosine vanoineen taivaalla. Sanoin siinä sitten parin sekunnin päässä, että tuon täytyy olla matkalla Lontooseen, koska se lentää tuohon suuntaan, eikä enemmän etelään. Tarkistin asian ja sinnehän se oli matkalla. Haluan matkustaa niillä suurilla koneilla, boeing747 ja airbus380, mikä unelma. Tosin b777 tai a330/340:kin ovat ihan okei heh. Mutta eihän nuo lennä kuin semmoisia hehtomatkoja Euroopan suurista kaupungeista Aasiaan ja Amerikkaan. Unelmat ja harrastukset kullakin.

 Äiti ja isä on monesti miettineet joulua ulkomailla. Omat kriteerini tähän ovat, että Nekalassa tai sitten Euroopan ulkopuolella, muuhun en suostu. En ole aikaisemmin halunnut olla joulua Lapissakaan, mutta nyt, kun lahjat eivät merkitse mitään voisin sitäkin harkita. Lisäksi minua ei kiinnosta mikään keski-euroopan joulutouhu. Jos ja kun tästä Nekalan maantieteellisestä sijainnista on jotain hyötyä, luminen joulu on se, jota eniten aina odotan. (Vaikka onhan niitä lumettomiakin tässä nähty..) 

Jos saisin valita jonkun matkakohteen, se olisi lähes mikä tahansa, kunhan sinne on tarpeeksi pitkä lentomatka :D Pienenä kysyttiin "onko vielä pitkä matka?", nykyään kysyn "kai sinne on tarpeeksi pitkä matka?" Isä ihmetteli tässä juuri, kun olin jo ihan lähdössä syyslomalla Kanarialle. Hänen mielestään olen enemmän ollut tuota kaukomatkailijatyyppiä. No sitä mieltähän minäkin, mutta mistä repäisen matkakaverin Thaimaaseen, Dubaihin, Singaporeen, Kiinaan, Australiaan, Hawaiille, Alaskaan tai vaikka Vietnamiin. En mistään, pakko siis tyytyä lähempiin kohteisiin ennenkuin saan luvan yksinmatkailuun :D

En tiedä edes miksi haluan lähteä aina niin kauas. Olen omalla tavallaan jo kyllästynyt auringonottoon, ainakin täällä Suomessa. Odotan jo kylmää syksyä ja villapaitoja, kuten viimepostauksessa kirjoitin. Silti toisaalta on tunne, että haluan pois täältä Suomen syksystä hetkeksi, vaikka kaikki kesämekkoni ovatkin jo vintin syövereissä. Ainahan ne saa sieltä pois, kun tositilanne iskee päälle. Olen myös miettinyt, että mitä tässä elämässä tekee rahalla. Tiedän, että ihan varmasti tulevaisuudessa laitan joka ikisen sentin mitä jostakin saan ja jota ei tarvita selviytyäkseen, sivuun seuraavaa matkaa varten. Mä haluan tuntea ne Seitsemän mannerta jalkojen alla.

Olen pitkään kaikonnut kaikenlaisia kaupunkilomia. Vaikka auringonotto onkin ehkä tältä kesältä täynnä, minä silti kaipaan sitä aurinkoa ja jos lähden lomalle, miksi ei vain heti voisi lähteä lämmittelemään ja uimaan turkoosiin mereen. Niitä kaupunkeja ja lomia voi muodostaa ihan täältä Suomestakin, jos haluaa. Mutta nyt, tämän maagisen 18 vuoden iän jälkeen kaupunkilomatkaan eivät tunnu enää niin pahoilta. Kavereiden kanssa Eurooppaan. Mainitaan nyt sekin, että suunniteltiin myös Kaisan kanssa Ahvenanmaalla "autolla Eurooppaan" reissua tulevaisuudessa. Saahan niistä kaupunkilomista ehkä ihan erilailla irti, kun niille voisi lähteä ilman vanhempia, saisi tehdä mitä haluaisi, eikä tarvitsisi välttämättä kiertää jokaista mahdollista kirkkoa ja museota. En kyllä tiedä, mistä muusta kaupunkilomat koostuvat :D

Äiti ja isä eivät myöskään ole mitään eräjormailun innokkaimpia ykkösfaneja, mutta kyllä minua itseäni on alkanut myös kiinnostaa kaikenlaiset vaellukset vuoristossa. Tarkoitan ihan vaellusvaellusta, rinkkojen kanssa, enkä mitään päiväretkeä. Näitäkin on tässä Kaisan kanssa tullut mietittyä, ihan ensimmäisenä tulee mieleen Sveitsi, Itävalta ja yleensäkin Alpit, mutta njääh. Olisihan niissä kiva kokea ihan pelkkä laskettelulomakin. Puhumattakaan tietenkään Uuden-Seelannin vuoristoista, niihin tosin riittäisi kyllä ihan pelkkä autokin :D

 Seuraava loma onkin sitten jo syysloma. Koska edelleen on pakko matkustaa jonnekkin, tässä on Kaisan kanssa mietitty niin erilaisia Euroopan kaupunkeja kuin vaelluksia ja kanariaakin. Jos syyslomalla en päädy lähtemään mihinkään Suomen rajojen ulkopuolelle, mietin tätä asiaa sitten viimeistään Joululomaksi, ikuinen ongelma. Pitkäaikainen unelma on kyllä ollut päästä Thaimaaseen talvella, mutta nekin tuppaavat maksamaan enemmän kuin laki sallii. Osaavat ainakin kaikki rahastaa suomalaisten loma-ajoista. Johonkin on vain pakko päästä.

Unelmat ovat unelmia. Osa toteutuu ja osa ei. Ja tiedänhän minä, että keväällä minua odottaa ihana kahdentoista tunnin lentomatka maailman ääriin, mutta kauas on niin pitkä aika. Monia ja taas monia kuukausia. Sitä ennen ehtii tulla monen monta unelmaa ja matkakohdetta, tarjousta ja ideaa. Nähtäväksi siis jää toteutuuko mikään. Never know.