Tallinna2013

 Tallinnasta tosiaankin kotiuduttiin perjantaina. Lähdin isän ja äitin, sekä äitin työkaverin ja sen miehen kanssa kesälomamatkalle, vaikka ensiksi olinkin vähän sitä mieltä että en mene. Mutta ajattelin, ettei äiti kuitenkaan osaa ostaa oikeita viinoja, niin päätin lähteä mukaan. Heheh. Matkalle lähdettiin Starilla ja palattiin Silja Europalla. Starilla oli porukkaa kun pipoo, todettiinkin, että kyseinen laiva vaan kuljettaa janoisia suomalaisia lahden toiselle puolen.

 Keskiviikkona kierreltiin vanhassa kaupungissa, lähinnä vaan ihmeteltiin ja hengailtiin. Hankittiin myös minun ja Kirstin jalkoihin kasat rakkoja. En pidä vanhankaupungin mukulakivistä. Mutta muuten oli kivaa. Aika hyvin sitä kaupungin muisti, vaikkakin viimevierailusta on jo tovi :O Ja onhan nuo talot ihan hitsin suloisia.

Himoittuani pienen ikuisuuden niitä kanelintuoksuisia manteleita äidillä luultavasti meni hermo ja hän osti mulle niitä tommosen pussillisen. En kestä kuinka jumalattoman hyviä ne on :D Niitä vaan ei voi vastustaa. Muutenkin manteli on hyvää lähes joka muodossa, niin sittenkun siihen laittaa vielä kanelia ja sokeria, voiko se mennä huonommaksi? No ei voi.

 Meidän hotelli oli Virua vastapäätä, se Nordic forum. Olen näiden 18 vuoden aikana oppinut arvostamaan lisävuoteita, ja sitä kuinka mukava niissä on nukkua. Vaikkakin tälläkertaa kaksi puuta lahosi ja pehvani jäi jumiin. En tiedä mitä minulle tapahtuisi, jos niistä isoista ja muhkeista hotellisängyistä tulisi minulle se perus. Olisin varmaan seitsemännessä taivaassa. Hotelli <3 Ei ollut mitään valittamista, varsinkaan kun ikkunasta oli näkymät pääkadulle. Huomioimatta tosin sitä tosiasiaa, että huoneen ovi ja rikki ja valehtematta tippaakaan sain tunkea sen kortin 50 kertaa siitä aukosta ennenkuin vihreä valo syttyi... Ja noh, aamupalasta ei tarvitse varmaan mainita mitään, paitsi noh, ne pannukakut ja suklaakastike.......... kuola valuu

 Oikeastaan koko meidän reissu rakentui etukäteen suunniteltujen menojen mukaan. Reissun "kohokohta" olikin siis varmaan retki Merimuseoon. Ei ollut pitkä matka kävellä keskustasta rantaa pitkin, ja mun mielestä on kyllä ehdottomasti vierailemisen arvoinen paikka. Ellet nyt satu olemaan merenvihaaja ja ahtaanpaikankammoinen. Opiskelijana pääsin vielä kuudella eurolla, johon siis sisältyi itse merimuseo, ulkona oleva laiva, paksu Margareta ja sen sisällä oleva merimuseo Ensinnäkin merimuseo on tosi kiva, kun siellä ei pala pari loisteputkilamppua katossa ja ole seinillä tauluja, vaan siellä on siniset tunnelmavalot ja ensiksi kävellään korkeuksissa ja ihastellaan katosta roikkuvia merimerkkejä ja veneitä ja mennään sukellusveneeseen, jonka jälkeen vasta laskeudutaan alas ja mennään kokeilmaan kivoja juttuja.

Lattia on merenpohjaa ja museossa saa heitellä paperilennokkeja, ajaa lentokonetta, ampua lentokoneita, ihastella kaloja ja mikä parasta, koskea kaikkeen :D Okei, ehkä hienon paikka museossa oli tuo oikealla kuvassa näkyvä sukellusvene, jonne pääse ihan kunnolla tutustumaan, mitään ei oltu rajoitettu, senkus kävelit koko sukellusveneen päästä päähän. Se oli niin jännä paikka, harvemmin sitä kuitenkin pääsee sukellusveneeseen sisälle tässä elämässä. Ilman että sitä on mitenkään kummemmin rajoitettu museoksi.

Sukellusveneen jälkeen mentiin tutustumaan museon ulkopuolella olevaan laivaan, jonka nimestä tuli nyt totaalinen blackout. Noh anyway, me miehet laskeuduimme kapeita portaita alas ja menimme tutkimaan konehuonetta, sillä välin kun matkan naiset paistattelivat päivää kannella (hyvä on, kiertelivät laivaa muuten sisältä)

 Jatkettiin matkaa Paksulle Margaretalle, josta olikin ihan kivat näkymät. Jalkani tosin olivat jo niin kuolleet, että olin heittänyt kengät hittoon jo ajat sitten. Paljailla varpailla kävely sujui ihan mallikkaasti, koska kadut oli puhtaita ja lasinsiruttomia. Onneksi.

Ohitettiin matkalla hotellille myös tuo Estonian muistomerkki, joka oli minulle uusi nähtävyys. Äidin mukaan tuo kuvastaa sitä auennutta etuluukkua, mutta isän mukaan se kuvasi vain katkennutta matkaa. Oikeastaan aluksi kukaan ei edes olisi huomannut että se jatkuu tuolla ylhäällä, ellen olisi maininnut asiasta. Kai sitä on pakko tällä kertaa myöntää olevansa äidin kanssa samoilla linjoilla. Ihan selvästi on se auennut etuluukku. Toisaalta, koska se on tuon muotoinen, se itseasiassa voisi olla myös kartalta katsottuna se matka. Sanoisinko siis, että aika nerokas muistomerkki, kun itsekkään en tiedä mitä mieltä olen :D.

 Eka iltana syötiin kunnon gourmet ruokaa, kuhaa itse söin. Saatiin alkupalaksi hyvää leipää ja hyviä levitteitä, sen lisäksi vielä jotkut lohilusikat. Se oli kyllä hyvää, varsinkin ensimmäiseksi oikeaksi gourmet paikaksi, mutta niin oli toisena iltana syömä lohikin. Ai että. Tuo salaatti ja katkarapukastike. Olin taivaassa... AA. Enkä tietenkään muista tämänkaan ravintolan nimeä :D

 Tuliaisina on nyt pari pulloa viinaa, likööriä ja kaksi lavaa siideriä. Piti ostaa vain yksi, mutta sitten kun ei löydetty Somersby:tä heti, ostin Golden cappia mutta sitten löytyikin Somersby:tä :D Noh,ei se mitään, molemmat on hyviä. Omnom. Niin ja ei tuliaisina ihan pelkkää alkoholia ollut :D Pari hiusväriä (koska niitä saa puolet Suomea halvemmalla...), meikkisiveltimiä ja pari kynsilakkaa. Ainiin ja varvastossut, mutta se olikin hätäostos kun jalkani huusivat hallelujaa.

Tullessa meillä oli hauska bussikuski, ei voi muuta sanoa. Sillä oli hyvät jutut. Kehui ensiksi kuinka nopeasti oltiin tultu terminaalista bussiin ja sitten se paineli torvea Tiiriössä bussille joka oli meitä 25 minuuttia jäljessä ja naureskeli samalla. Jätti hyvän mielen jutuillansa, joille varmaan hihittelen vielä pitkään kun muistelen tätä reissua :D Yllättävää oli muuten, että Tallinassa ja Helsingissä paistoi taivaan täydeltä aurinko, niin Tampere tulvi, how lovely was that :D

Kannatti siis lähteä, nyt on siis kolmas Tallinnanreissu takanapäin, toivottavasti monta vielä edessä.