Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-07-06

And now I'm having more fun, I'm letting go of the thoughts, that do not make me strong

 Pukeuduin tiistaina jonkun päähänpiston seurauksena mun wanhojen mekkoon (Ullan avustuksella tietty) ja pyysin äitiä kameran taakse ikuistamaan musta "vähän" kuvia tälleen kesäisessäkin maisemassa. Ymmärsin kyllä hyvin, minkä takia Wanhat on helmikuussa, olin lähellä läkähtymispistettä useaan kertaan, ja varmaan siinä sitten vilauttelin yhdelle jos toisellekkin ohikulkijalle XD Varsinkin kun poistuttiin pihasta Mustanmetsän kentälle, kyllä siinä monen pää käänty ja pari autoakin hidasti :D

Voisimpa aina käyttää tollasia vaatteita. Mä on vaan niin väärällä aikakaudella. Tommonen puku saa vartalonkin näyttää epägulahtaneelta. Mut minkäs teet, minkäs teet.

Huomasin siinä pusikossa hyppiessäni, että pari reikääkin näyttää jo tossa organzassa olevan, onhan se tosi ohutta kangasta, mutta ei voi mitään. Ei niitä huomaa ja nyt tuo mekko pääseekin taas vinttiin odottamaan seuraavaa inspiraatiota. Polvet oli muuten vähän kipeet tuolla maassa makoilusta, kun vasta parissa vikassa kuvassa huomasin laittaa pyyhkeen pehvan alle... Mutta ei mulla nyt tästä oo mitään lisäsanottavaa, tässä kuvaoksennus olkaa hyvä :D

Kyllä minä niin pidän tuosta oranssista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti