Love rain

Minun on aivan pakko hieman jatkaa siitä, mitä Marru jo blogissansa kirjoitti. Tai ei jatkaa, vaan enemmänkin todeta, että hän on pirun oikeassa. 

Mä olen odottanut taas pari päivää sadetta kuin kuuta nousevaa. Kesäsade. AAA. Ihanaaaa! Vaikka tänään satoi kuin saavista tultuamme ulos elokuvateatterista en välittänyt. Vaikka kenkäni kastuivat likomäriksi ja juoksin suurien lätäkköjen poikki yrittäessäni ehtiä bussiin, hymyilin. Vaikka hupparini oli liimautunut ihooni ja vastapesty tukka näytti siltä, kuin siinä olisi ollut viikon liat, minua nauratti. Vaikka ajoin hämärässä vesisuihkujen suihkutessa auton vierellä, enkä taaskaan nähnyt mitään eteeni ja radiosta tuli "All by myself" en olisi halunnut lopettaa ajamista, koska autokin tuntui kulkevan paljon paremmin sateella. 

Tunsin tänään oikeastaan suurta ilostusta ja helpotusta. Oli ihanaa juosta Kiian kanssa sateessa välittämättä ulkonäöstä tai lätäköistä. Sitä pitäisi harrastaa useamminkin. Se oli vapauttavaa.

Sateeseen on ihana nukahtaa, kaipaan sitä ukkosta jolloin en voinut nukkua, kun huone valaistui vähän väliä tai jyrinä oli niin kovaa että siihen vain havahtui. Ja oikeasti odotan vaan, että alkaisi sataa. Silloin olisi inspiraatiota vaikka lukea, tai sitten vain katsoa televisiota. Mutta eipä olisi sitä kamalaa tunnetta, että pitäisi ulkoilla. Todellakin, täällä pitäisi sataa enemmän. (Ampukaa alas vaan, mutta tätä mieltä olen :D) 

Leffasta lisää huomenna, mutta tulipa ihan kamala himo katsoa Titanic, kiitos DiCaprio ♥ Voi että. Ja selatessani weheartitin kuvia osui silmiin tuo HSM kuva, pitäisi varmaan katsoa sekin. No jospa huomenna maratooni. Harmi, että huomennakaan ei sada kunnolla. Eikä ylihuomenna. Eikä koskaan. Vaikka enhän minä kohta ole Suomessakaan, ja silloin ehkä on ihan hyvä että ei sada. 

//kuvat weheartit