Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-07-26

Ruokaa ja hieman lisää ruokaa

 Nyt on aika hieman muistella kesäkuun alkua, kun elokuu tekee uhkaavasti tuloaan. En kyllä enää yhtään muista mikä viikonpäivä oli kyseessä tässä postauksessa :D, tiistai, eikun keskiviikko, noh eikai sillä mitään väliä kun ollutta ja mennyttä, nyyh.

Joka tapauksessa tämä oli päivä, jolloin Iiris ja hänen kärtsänneet jalat lähtivät kohti kaupunkia ja apteekkia sillä välin kun minä, the auringonpalvoja menin vuokraamaan aurinkotuolin, joka muuten oli halpa 3€ tuoli ja varjo, ja en siis raahannut kameraa rannalle vaan Iiris otti sen mukaansa kaupunkireissulleen, joten kiitokset kolmesta ensimmäisestä kuvasta Iirikselle ja hänen retkelleen.

Kyseisenä iltana meidän piti mennä yhteen edellisenä päivä tuttavuutta tehneen herran ravintolaan, mutta "eksyttiinkin" ja mentiin eri ravintolaan joka sijaitsi alkuperäisen suunnitellun ravintolan vieressä. En oikeasti tiedä, kuinka kauan me siellä oltiin, sillä yleensä kun tultiin takaisin hotellille, aurinko paistoi vielä jotenkin eikä ollu pimeää, mutta tällä kertaa mennessämme illalla vielä rannalle hengaamaan, pimeys saavutti kaupungin melko nopeasti. Syötiin tuolla ensiksi (tai siis minä söin kun niitä leipiä tuli aina tilaamatta :D) oliiveja ja vaaleaa leipää, jonka jälkeen saatiin tilaamamme moussakat. Iiristä kiinnosti kuitenkin pääruuan jälkeen vielä frappe, joten hän otti sen jälkiruuaksi. Itse oli niin täynnä, että tyydyin vain kuolaamaan vierestä :D Noh, sitten herra Andreas (muistinkohan nimen oikein), ei halunnut päästää meitä pois, vaan ehdotti että se antaisi meille lahjaksi lasilliset talon valkoviiniä. Mikäettei, kun ei siitä voinut kieltäyäkkään kovasta yrityksestä huolimatta. Niin kreikkalaista... Taisin lopulta juoda myös puolet Iiriksen viinistä, koska oikeasti pidin siitä. Se ei ollut yhtään niin kamalaa kuin mihin olin Suomessa tottunut. Ja tottakai laskun kanssa piti vielä tuoda kreikkalaista jugurttia hunajalla ja mansikoilla. Ja kaikki tämä maksoi jotain ehkäpä max 17€ (ilman sitä frappea, sen kanssa jotain n.20€) yhteensä.

Ja olimme täynnä.

Täydellä mahalla oli hienoa mennä rannalla hengailemaan ja ottamaan kuvia kauniista taivaasta. Ja tietysti meistä. Aijai, ikävä tuli :( Iiris koska uudestaan? ;) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti