Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-12-17

Someone to show you the way

Mä olen tänään suorittanut joulusiivouksen kunnialla. Kyllä, joulusiivouksen. Ajattelin olla nero ja pitkittää torstain jälkeisiä päiviä entisestään sillä, ettei silloin tarvitse enää siivota. Joka tapauksessa huoneeni on nyt siisti halusin sitä tai en ja muuten ihan itse siivosin alusta loppuun. Kyllä siellä nyt kelpaa olla taas, ainakin muutaman päivän. Sitten se luultavasti näyttää taas kaatopaikalta. Sen lisäksi olin Ullalla auttamassa siivouksessa. Siivosin kirjahyllyn ja lipaston päällisen, kiinnitin valoteoksen ikkunaan ja hain kynttelikön. 

 Kun huone oli siisti, oli mukavaa mennä löhöämään sohvalle ft. Robert Pattinson :D Hankin tosiaan leffan Vettä elefanteille, kun en sitä leffaan jaksanut mennä katsomaan. Ja sinänsä hyvä, etten, koska nyt se on DVD:nä mulla ja juu ei todellakaan jääny yhteen kertaan ton leffan kattominen. Aluks se vaikutti musta ihan Twilightin ja Titanicin sekoitukselta, mikä ei välttämättä ollut huono asia, koska noh, <3. Se oli kuitenkin loppujen lopuks erilainen ja loppukin oli erilainen mitä olin luullu. Ja onneks olikin erilainen. Voi että haluaisin niin tuommosen Elefantin mulle kotiin<3, se oli niin sulonen. Ja voi että! Toi oli kyllä hyvä leffa, en sano sitä nyt Pattinsonin takia, vaan sen takia, että Elefantti<3 Ihmeenlistä oli, että itkin vasta viime minuuteilla, ihmeenlisempää tosin olisi ollut, jos en olisi itkenut...
Olin jo sulautunut ajatukseen mustasta ja vihreästä joulusta. Ei se niin paha olisi. Viimeviikolla olin vielä sitä mieltä, että sulais kaikki jäljellä olevatkin pois. Se tunne kun joulukuun 15 päivä on vihreä nurmikko ja syystakki päällä. Vituttaa väkisinkin. Toisaalta, vaihtelu virkistää, ja miksi jouluksi just halutaan lunta? Ei kukaan oo silloin ulkona, eikä silloin pahemmin kattella ikkunastakaan kun lahjat on paljon jännempiä.
No, nyt tästä kaikesta huolimatta pihalla sataa LUNTA. Ja sataapa itseasiassa ihan hirveästi. Maa on lyhyessä ajassa jo ihan valkoinen. Enkä muuten tykkää yhtään. Huomenna on taas joku +3 ja kaikki sulaa ja on märkää. Ei, ei näin. Haluan lunta tai sitten en. En sitä välimuotoo

Isä sano tänään, että tuntuu ihan pitkäperjantailta. Menin pihalle ja olin samaa mieltä, ainoa feikki asia asiassa oli, että pitkäperjantaina hukkuisin valoon. Nyt mattoja hakatessa tarvitsin melkein taskulampun vaikka kello oli 2. Joten ehkä mä silti kaikesta huolimatta elän tätä joulukuun 17. päivää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti