En ajatellu enää kirjottavani tänne enää mitään, mutta nyt on ihan pakko. Ensimmäisenä haluan mainostaa, (siksikin että äikän kirjoitus käsitteli taikauskoa), että mitäs kummaa. Juuri kirjoitin piparminttumereen näin; toivottavasti tuolla mökkerössä asusteleva pakkasukko nyt vihdoinkin tois tonne vähän isompaankin maailmaan valkoisen maan!. Tätä kirjoittaessa maahan satoi 100% vettä. Vasta äsken tullessani takaisin alakertaan huomaan, että MAA ON VALKOINEN JA SATAA SUURIA LUMIHIUTALEITA! Tämä ei voi olla sattumaa! Pitäkää kuinka tyhmänä tahansa, mutta minä saan ainakin iloa tällaisesta turhuudesta. :D (nyt hymiöin kyllä!) Vaikka nyt se lumisade näyttää loppuneen, toi valkoinen maa toi mulle enemmän iloa kun ehkä mikään muu tässä Joulun odotuksessa.
Sitten mun on ihan pakko valittaa pari sanaa Aamulehden joulukalenterista. Olin jo ihan happyhappy että täähän on kiva (ks. ylin kuva), täältä tulee tälläsia kivoja juttuja, että toi kuva jatkuu tolleen. No, sit luulin et täältä nelosluukusta tulee joku lentävä lintu tai jtn. Meinas silmät pudota päästä kun sieltä pamahtoo tollanen. Eka en ees tajunnu mitä kummitus valkosini silmineen tossa on :D Taivaalla liitelevä Väinämöinen. HEI HALOO. Mäkun luulin ihan oikeesti että toi kuva täyttyis sillain kivasti. Nyt meni kyllä tohonkin uskominen ihan totaallisesti. Hei haloo. EI toi jakkara voi roikkua ilmassa!
Sitten vielä kolmas kriisi. Huomenna koulua ja itsenäisyysjuhla. Mitä helkkaria oon pukemassa päälle. Tummaa ja nättiä. Okei, toi yhdistelmä ei sano mulle mtn. Ei mulla oo tummaa ja nättiä, tai on, mut se on musta sit liian hienoa jo. Yhyy, taidan tyytyä farkkuihin ja tummaa villatakkiin kun ei mulle muut vaatteet taida enää mahtua päälle. No tämäkin taitaa jäädä aamun kriisiksi, onneksi aina on aikaa.
Ainiin, en nykyään ees tiedä, että onko kello 11 päivä sarastamassa vai pimentymässä :D, mun mielestä sitä kirkasta aikaa ei oo näkyny pitkiin aikoihin, mut eipä se minua haittaakaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti