Oooh, kohta on joulu. Oon niin täpinöissäni että :D Meillä vaan tontut ja krääsät lisääntyy, mutta ehkä se on tarkoituskin. Nimittäin joulun tarkoitus. Oon heränny tänään (jo) puol 9!, koska lähettiin mummun kanssa hautausmaalle. Oli kivaa tehdä pikavisiitti luopioisiin, kun siellä ei satanut vettä ja luntakin oli, toisinkuin, noh, täällä -.-
Päivää on kuitenkin piristänyt kuusi!, joka vihdoin löysi tiensä meidän olohuoneeseen. Pelkistettyä ja kaunista, kuten joka vuosi. Toi kuusi on mahtavan tuuhee (sain siitä kyllä otettua vaan tälläsen kämäsen kuvan :D) ja just sopiva. Siinä on vaan kynttilät, nauhaa ja muutama pallero. Pitäähän sen kuusen vihreys ja tuoksukin tulla esille.
Kun tultiin hautausmaareissulta kotiin, alotin valtavan leipomisurakan. Ensiksi litrasta piimää joululimppuja (joista tuli lättäniä vaikkei pitäny ;O!, siis ne levis vaikka tein niistä korkeita :() ja sen jälkeen kahvipöydän juustokakku, josta löytyy niin kermaa, valkuaisvaahtoa, vanilijarahkaa, joulumausteita, mascarponea, liivatetta, kinuskia, pipareita, appelsiinia ja VAIKKA MITÄ :D Sen näkee sitten huomenna, että kelpaako se kenenkään suuhun, vai jääkö se vaan mulle. Tän kaiken tälläsen jälkeen koristelin siis kuusta ja katoin Ullalla pöydän ja roudasin sinne lisätuolin. Sitten soitin myös joululauluja ja ah, olempa ollut tehokas.
Ja nyt oon kickeissä että saanko lahjoja ja mitä että ääääää pää räjähtää :D No ei ihan. Mut oon kyl oikeesti ihan kickeissä. Ikuinen lapsi, ilakoin tästä samallailla kun joskus 5v:nä :D Lisäks tukka on niin likanen kun odotan vaan huomista joulusaunaa, et taidan olla yön joku turbaani päässä ettei sänky oo ihan rasvanen aamulla :D Huomenna aamulla kiertue, kuten Iiris sanoo :) Nyt meen jotain säätään ja kuluttaan aikaa. Vähän outoo. Vuorokauden päästä oon taas sillee "ääh joulu meni nyt ootan sitä 365 päiväää :D
Tosin siitä voitte olla varmoja, et sellasta kivaa tunnetta en tänä vuonna tunne, et olis kiva kattoo ikkunasta pihalle. Taidan pitää verhot kii koko joulun, and i guess you know why.............
Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!
Haku Piparminttumerestä
2011-12-23
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti