Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2011-12-03

My body don't lie

 Mun pää räjähtää erilaisista asioita, mitä haluaisin teidän kanssa täällä jakaa. Mikä täydellinen päivä romaanin kirjoittamiselle. Varoitan, tästä postauksesta löytyy jonkun verran asiaa, skippaa jos ei vois vähempää kiinnostaa. Säädin bloggerin kanssa kaikkee paskaa, tää piti olla julkastu jo eilen mutta eipä ollu. Siksi väärät aikamuodot.
 Ensinnäkin. Mun piti jo eilen kirjoittaa kaikkee, mutta saatiin Kaisan kanssa älytön idea ja ilta meni sitten siinä. Kaisa tuli meille yöks yheksältä, oltuaan ensin partiossa. Eikä mulla sitten jääny koneelle juurikaan aikaa, ihme kyllä. Kaupassa söhelsin pamauttamalla kassalla jugurttipurkkiin reiän. Myyjän ilme oli mahtava kun kerroin että ei, älä tee sille mtn, syön sen tossa matkalla! Iltapalaks me vedettiin superhyviä leipiä, johon taiteilin koskenlaskijaa, tonnikalaa, tomaattia, juustoa ja oliiveja<3 ja näiden leipien kanssa salaattia. Nukkumaankin mentiin jo ennen 11. Näin niin kummallisia unia, esimerkiksi rännistä satoi juustonaksuja ja paloauto oli keltamusta. Se sitten tuosta aiheesta. Ainiin, ja viimeyönä oli hullu myrsky. Pelättiin Kaisan kanssa, no ok EI.
 Jes, sain vihdoin ostettua tän, on pitäny jo pitkän aikaa, koska haluaisin nähdä tän uudestaan. Jospa sais vaikka huomenna tai hyvällä säkällä tänään illalla aikaseks. Tänään on tosin vielä aika paljon hommia, joten kattellaan ehtiikö.
 Vihaan mun tyyliä. Ylikaiken. Kaikilla on kaupungilla pipo täydellisesti, kireet farkut, niiden päällä pitkät saappaat, sitten sellanen kiree takki ja hiukset on täydellisesti kiharoilla tai nutturalla tai miten hyvänsä. Sitten astun mä kuvaan. (En kehtaa ees kertoa). Vaaleat farkut koska muita en oo saanu aikaseks hankkia vanhojen jäätyä pieniks, tai siis ne on sellaset keskeltä vaaleat. Sitten mun mustat Eccon kengät, jotka on kyllä ihan kivat mut ei siihen asuun. Sitten mun kirjavan punainen takki, joka näyttää kammottavalta, mutta on tarpeeksi lämmin juuri tähän vuoden aikaan. Ja se on ihana. Toppatakkia en jaksa pitää. Sitten sellainen vaaleansininen tai vihertävä laukku, kun se on ainoa jonka saa olalle ja sinne mahtuu hyvin tavaraa. Lopuksi päässä on vielä erittäin kammottava (x1000) pipo jossa on jättimäinen tupsu. Ja pipohan on harmaa ja tupsussa on pinkkiä. Oikeesti. Kamalampaa asuaa saa hakea, ja haluisin itekin kovasti eroon tuosta. Ja satuimpa juuri kertomaan suurimman syyn miksi en ole muotibloggaaja(hymiö). Lisäks on pelottavaa kun kaikki myyjät kattoo mua suorastaan pelästyneesti.
 Sain äidiltä ja isältä tuliaisia tallinnasta, toi on ihan mahtava toi pursotinsysteemini! Tykkään superisti. Ja voi että, miten ihanilta voi leivokset näyttää tossa pakerissa<3<33

Oltiin tänään Kaisan kanssa koulun jälkeen kaupungilla hankkimassa mulle kirjan ja no niin. Muut ostoksenihan te sitten näättekin kuvista. Sori oikeesti tää postaus. Oli pakko avautua jollekin.
Ps. Uskonto on ihan tuskaa kun en osaa. Voisin vaan kertoo omia näkymyksiäni siitä että jeesus on ihmisten hölympölyä. Tänäänkin piti keskustella uskonnosta niin ajauduttiin Villen kanssa selittään ettei ihmisillä oo elämässä tarkotusta....

2 kommenttia:

  1. doesn't otsikkoon!!!!!! ????? :)))

    VastaaPoista
  2. Joo kappas :D, vedin sen suoraan Rain over me:n sanoista, enkä pahemmin miettinyt asiaa :D

    VastaaPoista