Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-04-03

You're beautiful, it's true

 Otan sanani takaisin. En hautautunut peiton alle päiviksi, vaan vastoin tätä kaikkea lähdin toppahousuilla ja toppatakilla (jotka hain talvisäilöstä) lenkille illalla. Täydellinen sää ja täydellinen kuntoilupaikka koko Nekala, kun teitä ei oltu aurattu. Siellä oli mukava sitten tarpoa, siis juosta, polveen asti ulottuvassa hangessa<3 Eikä mua edes haittaa että on huhtikuu. Paljon lunta, lämmintä, aurinkoa, ja kesä tulossa, mitä muuta tarviin?
 Aamulla en tietenkään kerrannut kemiaa, vaan menin pihalle kameran kanssa. Mutta selvisin kuitenkin kokeesta ehjin nahoin. Kerrankin tekisi mieli sanoa, että kymppi tulossa, mutta satuin vahingossa munaamaan metanolin palamisreaktion. Silmäni eivät oikein osanneet nähdä asiaa niinkuin se olisi pitänyt nähdä. Ajattelin liian vaikeasti, taas :D Mutta jokatapauksessa suutun ihan oikeasti jos tästä kurssista ei kymppiä tuu, koska mä viittasin siellä ihan hulluna (iiris ja oskari kyllä myös :D) eikä toi metanolin palamisreaktiokaan voi viedä pisteitä kympistä kovinkaan kauas, ainakin toivon niin. Eli toivotaan nyt vaan että olisin vastannu niihin muihin oikein...... :D
 Mun on ihan pakko myös sanoo, että tää päivä on ollu toisiks kaunein koko talvena. Lemppari on se kun puut oli härmistyneet silleen hienosti (Iiris meniks se nyt noin?) ja kaikkialla oli niin kaunista. Mut niin oli kyllä tänäänkin ja siks tää onkin mun TOP2 listan kakkosena. Se tunne aamulla kun katoin ulos ja huokasin, että miksei jouluna voinu olla tällasta. Tai vaikka koko talven voinu olla tällasta.
 Kamera oli taas vahingossa tallentanu mun sisäiden Edward Cullenin ja siks mun on ihan pakko jakaa tää kuva teidän kanssa. Eva kai sä nyt huomaat, että niille ei oo tapahtunu vielä yhtikäs mitään :D?
 Jihuuu nyt oonkin sitten loppupäivän äikänkirja nenässä kiinni  ~oh my god~  tästä ei niiin tuu mitään. Pekkiskin tänään tuli ahdistelee mua että se oottaa multa 10-:sta, koska se viimekoe meni niin huonosti. Voi ei, ehkä pitäis sittenkin vaan lukee ruotsia äikän sijasta. Ruotsinhan mä halusin kirjottaa enkä äikkää, vaikka äikkä onkin se pakollinen. Tällä hetkellä oikeestaan vituttaa et menin kuseen sen sanakokeen. Miks mä en vaan lukenu siihen kun kuitenkin haluisin osata ruotsia. Huoh. Noh anywayyy pitäkää te kaikki koeviikonlopettaneet sillit kivaa, mä kuolen vielä lukion pahimpiin aineisiin ennenkun pääsen lomalle :@
Puhuin viimepostauksessa niistä vuorista. Toi kinos on mua kaulaan asti, ja tosta oikeella on mua korkeempi kinos. Äh, en ala, koko piha on päivän varjossa. Nää ei sula koskaan, ei ees juhannukseks :D

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti