Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-04-28

I wasn't the only one -part8.

 Löysin tässä tämmöiset muutamat kuvat jotka ovat vaan illalta kun shoppailtiin viimeisimpiä ostoksia. Mulla ei ole mitään muistikuvaa mitä tässä aamulla on tehty, veikkaisin että maattu altaalla ja kärvennetty itseämme... Ja mä en tajua. Millä perusteella isä on viikon jälkeen tommonen papu ja mä sen rinnalla tommonen riisinuudeli?? Mäkin luulin meinaan olevani jollain tasolla ees ruskee tän kuvan ottamishetkellä mutta isän rinnalla näköjään kalpenee kuka hyvänsä :(
 Eikä me oltu ainoita tuolla, vaikka noista aijemmista kuvista vähän semmosen kuvan saaki :D Varsinkin tonne Orchard roadin metroasemalle pääseminen vaati aina seikkailun tossa käytävässä, onneks kaikilla tuntu olevan aina kauhee kiire, eli toi ihmismäärä liikkukin ihan nopeesti, se vaan oli loputonta.
 En tiedä monesko kerta oli, kun oltiin tuolla, mutta tälläkertaa meillä syy mennä hakemaan tiikeribalsamia tai jotain sellasta (matkan jälkeen oli mukava herätä aina sen käryyn aamuisin)  Tuolla oli hulluna ihmisiä jälleen, eikä me meinattu löytää ruokaa. Joo kuulostaa hirveän köyhältä koska ravintoloita oli metrin välein. Isä ei halunnu lihavartaita ja mä en jotain muuta ja äiti jotain kolmatta ja yhessä paikassa meitä ei tultu palveleen ja uhmasin taas mennä mäkkiin hankkiin ruokaa ja menee hotellii syömään sen. Lopulta kai olin sitä mieltä et parempi olla syömättä mitään. Eksyttiin kuitenkin johkin Nekalameininki paikkaan syömään kanaa ja riisiä. Mun valitsemaa annosta ei tietenkään ollu enää ilta kymmeneltä saatavilla joten sain sit ite soveltaa ja valita mitä halusin siitä tiskiltä. Sen jälkeen me mentiin juomaa kupposet kahvia Coffee Beaniin<3
 Ah täydellinen kahvila<3 En voi muuta sanoo. Kaikki juomat ja ruuat oli niin hyvä. Ja ne leivonnaiset jota äiti ja isä tuppas kittaamaan joka ilta omnom... Itse onneksi välttelin heitä ja tyydyin vain kuumaan kahviin. Me käytiin tuolla myös parikertaa aamupalalla. Se aamupala mitä mä söin sisälsi aina kaks isoo leipää jossa oli sisällä kinkkua, juustoo, tomaattia ja kananmunaa ja kaikkkee täydellistä. Sitten pähkinäsalaattia jossa oli jotain kurkkua ja tomaattia myös (ja hiton hyvää kastiketta) + kahvi. Ja hinta taas joku köyhä verrattuna Suomeen. Tai ainakin se määrä. Mulla oli aina vaikeuksia syödä sitä loppuun.
Ja joo, meidän hotellin aula olis toki voinu olla vähän vähemmän kiiltävä. Jihuu enää kaks postausta jäljellä tästä aiheesta :D! Toinen tulee tänään mä lupaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti