Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2012-04-29

Somewhere over the Ferris wheel -part9.

Toisiksvikaa postausta viedään, mahdatte olla huisin innoissani että vihdoin lopetan tän paskan jauhamisen :D  Tuli vaan tässä mieleen, että jos jokainen kauppa laittais täällä Suomessakin tollasen varotuksen jokaisen sateen jälkeen niin mahtais näyttää hyvin hupaisalta, koska se näytti tuollakin niin hupaisalta. Kai sen nyt tyhmäkin tajuaa että saateella kaikki kastuu? :D
Me tosiaan lähettiin viimeisenä kokonaisena päivänä kohti Chinese Gardenia mun pyynnöstä (Koska sain päättää mitä tehdään). Päivä sattui tosin olemaan hyvin hyvin sateinen ja Chinese Gardenin metroasemalla mietittiin olikohan tää nyt kuitenkaan hyvä idea kun sade ei näyttäny loppuvan ollenkaan. Ja sillit, mä olin just istunu joku puol h metrossa ja meillä oli sateenvarjot joten en todellakaan kyllä halunnu lähtee takasin. Ja lol joku tropiikin sade, eihän se oo ees kylmää...
Jo heti aluks kaikki näytti tosi kauniilta ja olis näyttäny niin paljon paremmalta ilman sadetta, mutta minkäs sille voi. Perustaisin pihalleni bonsaitarhan jos olisin rikas, ja mun takapiha olis jossain muualla kun tällä leveyspiirillä.
Toisaalta sade anto ihan toisen merkityksen tolle puistolle, kun se ei ollu täynnä turisteja räpsimässä valokuvia vaan siellä saatto oikeesti niinku olla rauhassa ja katella ympärille ilman sitä tunnetta että on koko ajan jonkun valokuvaajan edessä.
Kiinalaisesta puutarhasta meni silta japanilaiseen puutarhaan, joka oli kyllä kans aika hieno. Se oli kyllä täysin erityylinen toisaalta. Siellä oli paljoin hienompia patsaita ja jotenkin tykkäsin enemmän puutarhasuunnittelusta (onko se ees sana?:D)
Ja oikeestaan kukkasetkin näyttää kivemmilta sateen jälkeen... Ja multa ei sitten pilkota rintsikat tossa seuraavassa kuvassa, vaan kameran linssinsuojus...
Ja takaisin kiinalaiseen puutarhaan. Siellä oli tommonen hauska "puisto" jossa oli kiinalaisen ööh onks se nyt kalenterin?! jokaisesta eläimestä joku patsas. Ja siis 95vuonna syntyneethän on possuja, mutta koska sattuneestä syystä äiti ja isä poseerasi niissä possupatsas kuvissa niin possumaisesti, niin en kehtaa niistä kuvaa laittaa, vaikka semmoinenkin multa löytyisi ;D
Puutarhan keskellä oli tollanen hmm hökkeli, mulla ei oo nyt kyllä mitään havaintoo mikskä sitä sanotaan, mutta anyway. Sinne pääsi sisälle ja joka kerroksessa oli ulkoparveke, jonne sai ihan vapaasti mennä. Me tietysti kiivettiin ylimpään kerrokseen, vaikka ei ne näköalat nyt hirveen hienot ollu ku sää oli niin sumuisa. Lähinnä noita kerrostalolähiöitä näkyi, mihin suuntaan sitten ikinä kattoikaan :D
Prkl pitäis ettiä joku muokkausohjelma joka muokkaa automaattisesti ihon ruskeeks. Hävettää kattoo näitä kuvia kun oon tommonen riisinuudeli :(
Kierrettiin koko alue ja rannasta löyty vielä kaks tommosta samantyylistä hökötystä. Voi että noi oli niin suloisia. Mä muuttaisin ihan heti asuun tommoseen, jos se vaan olis mahdollista ja noista löytyis keittiö ja kylpyhuone...
Kun sitten selvittiin pois Gardeneista, päätettiin samaan syssyyn mennä katsastamaan myös sisältä Marina Bay Sands. Havaittiin myös, että meidän metrokartta oli puutteellinen, koska Marinaan oltiin näköjään jo ehditty avata se suora linja ja me taas säästettiin niitä vaivaisia kävelykilometrejä. Ja en voi muuta sanoo kun että mitä HELVETTIÄ :D kun mentiin sinne sisälle. Ihan jäätävä hotelli ja kummallisen muotonen, täynnä korukauppoja ja kasinoita ja vaikka mitä. Meillä meni ikuisuus ettiä myös yhtä vaivaista hissiä, joka vei meidät sitten lopulta 57 kerrokseen :)

Kyllä, me mentiin myös sinne katolle. Oli kyllä ihan himo hienoo sekin, sää taas tosin vähän vammas kun kuvista olis voinu tulla hienompiakin, mutta sille nyt taas ei voinut mitää. Se oli korkeempi kun maailmanpyörä! Isä tunsi koko ajan sen heilumisliikkeen, mutta ite en kyllä aistunu mitään :D, ja ehkä ihan hyvä niin.
Oli kyllä hieno paikka. Nyt vähän pää jumittaa enkä keksi mitään mitä voisin tähän pistää O.o En jaksais vielä tähän hehkuttaa kuinka kivaa oli :D Se tulkoot sit seuraavaan postaukseen. Itseasiassa miks ihmeessä mulla on aurinkolasit päässä kun auringosta ei ollu mtn tietoo XD?!
Toi uima-allas kyllä vaikutti aika jeessiltä, et jos joku sattuu voittaa lotossa niin olis kiva jos lahjottaisi mulle tosta hotellista pariyötä jostain 50 kerroksesta, et pääsisin mäkin vähän tonne altaalle iltauinille ihasteleen kaupunkia, kiitos jo etukäteen :D
Ja mitä helkkaria, miks tuolla on Winter Time kauppa, jossa myydään toppatakkeja? :D Antakaa mun kaikki kestää.

2 kommenttia: