Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-01-20

Yhteenveto: Matka päiväntasaajalle

Mä haluan omistaa vielä yhden postauksen Singaporelle, tai oikeastaan yksin matkustamiselle. Mä haluan kertoja sen plussista ja miinuksista. Tai että kannattiko vai ei. Ja koska me kaikki ihmiset ollaan niin pirun erilaisia, voi joidenkin olla käsittämättömän vaikeaa vaan yksinkertaisesti ymmärtää, että mikä helkkari mua vaivaa kun lähden yksin matkalle. Mutta sille en sitten voi mitään.

Kiitos tän matkan, tein mun blogihistoriassani ennätyksiä, sillä suurin yhden tietyn postauksen näyttökertojen määrä oli 47. Muutenkin yli 35 ne pysytteli varsin paljon joten whooaat. Tätä en olis ihan heti uskonut, enkä usko vieläkään. Varsinkaan kun nyt on palattu jo takaisin sille ruohonjuuritasolle ja näyttökertojen maksimimäärä on jotain viisi. Suomennettuna: Lähde matkalle jos haluat lukijoita. Noh, ne 42 jotka nyt katosivat tulevat takaisin luultavasti siinä vapun tienoille jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, nähkäämme siis silloin uudestaan! Kai.

Olen aina himoinnut yksin matkustamisesta. Miettikää nyt, saat tehdä kaiken oman pääsi mukaan, eikä tarvitse miettiä mitään, mitä toinen haluaa. Voit tehdä KAIKEN siten, miten itse haluat. Saat päättää matkakohteen, hotellin, lennot ja noh edelleen kaiken vain omien mieltymyksiesi mukaan. Tässä kohtaa kaikki ei nyt sitten tule ymmärtämään mua, koska joillekin se ei vain sovi :D Jotkut ei vaan halua tehdä noita asioita yksin ja sekin on ihan okei.

Kyllähän se sinänsä vaatii rohkeutta, koska sulla ei periaatteessa ole ketään, johon tukeutua tai kysyä apua. Apua saadaan sitten englanniksi, jos saadaan. Kaiken saa tehdä, mutta kaikki myös pitää tehdä yksin. Okei myönnän, että Amsterdamissa en ihan joutunut selviytymään yksin. Olisin tosin siitäkin selviytynyt koska olisin siirtynyt sitten lopulta lähtöportille niinkuin piti tehdä Frankfurtissa, mutta kyllähän siinä oli hauskaa puhella muille suomalaisille ja kysellä heidän matkoistaan ja dissata lentokenttää.

Multa on tän jälkeen yllättävän paljon kysytty, että mitä ihmettä mä tein siellä ja mitä ihmettä olinko siellä yksin. No te blogin lukijat sen nyt varmaan tiedättekin mitä mä tein siellä :D, mutta tonkin voisi tiivistää vielä siten, että ihan niitä samoja juttuja tein, kun mitä olisin tehnyt jos siellä olisi ollut matkaseuraa. Olin turisti joka kiersi nähtävyyksiä, otti kuvia ja käveli hulluna. Tosin bloggailun olisin ehkä matkaseuran kanssa jättänyt vähemmälle, ja olisin varmaan mennyt nukkumaan myöhemmin, never know.

Jos siellä ruudun toisella puolella kuitenkin on joku, joka on naispuolinen ja haluaisi lähteä yksin matkaan, voin erittäin lämpimästi suositella Singaporea matkakohteeksi. Suosittelen sitä myös silloin vaikka et olisi lähdössä yksin :D Varmasti näitä hyviä kohteita olisi paljon muitakin, mutta kun on omakohtaista kokemusta vain tästä :D Luonnollisesti muakin peloteltiin aluksi siitä kuinka yksinäinen naismatkailija tulee siepatuksi ja miesten kyyläämäksi ja jahtaamaksi ja että sitten pitää juosta ja lujaa jne. Tiedän kyllä, että jossain tämä on ihan normaalia :D, mutta pistää silti ärsyttämään että aina se on se mies joka saa tehdä mitä haluttaa ja nainen sitten on vaan nainen joka ei saa lähteä mihinkään ja plyäääh kun se nyt vaan sattuu olemaan nainen. Ja pyhpah sanon minä.

Niin, se miksi minun mielestäni matkakohteeni oli oiva valinta, oli se, että vaikutin tuikitavalliselta turistilta, eikä minua ahdisteltu tai muutenkaan kiinnitetty mitään huomiota, lukuunottamatta neljää tapausta. 1. maahantuloviranomainen kysyi hymyillen, olenko oikeasti tullu maahan yksin 2. Joku ystävällinen japanilaisturisti tarjoutui ottamaan kuvan musta Marina Bay Sandsissa 3. Joku toinen ystävällinen singaporelainen tarjoutui ottamaan kuvan universal studiosilla 4. Eräs herrasmies kehui kauniiksi uudenvuodenyönä kun olin patikoimassa hotellille. Kyllähän sitä tunsi itsensä vähemmistöksi ulkonäöllisesti, mutta sitä kameroiden määrää ihmisillä ei vaan voinut sulkea mielestään. En ollut ainoa turisti.

Toisaalta tällä kertaa ei tarvinnut itse ratkoa sen kaltaisia ongelmia, kuten mistä saada ruokaa ja millä mennä minnekin, kun asioita tiesi jo paljon etukäteen. Ei tarvinnut tutkia metrokarttoja päästäkseen hotellille, eikä myöskään tarvinnut miettiä mihin päin metroasemalta pitää lähteä päästäkseen hotellille. Halvat ruokapaikatkin tiesi, joten aikaa ja aivoja ei tarvinnut käyttää sellaisten miettimiseen. Myös taktikoitu hotellipaikka lähellä ruokakauppaa oli ihan kiva. Ja jos en vielä mainnut, niin mun mielestä erittäin suuri plussa oli tällä matkalla ton hotellin wifi. Se toimi tosi moitteettomasti ja oli ilmainen. Tämä jos joku painoi mun hotellivalinnassa.

Jos joku ei nyt vielä näistä postauksista saanut irti sitä kaikkein sisintä, eli oliko mulla kivaa ja kannattiko, niin kannatti todellakin! Matkustamiseen sai sellaisen uudenlaisen näkökulman. Ja nyt mä olen ainakin yhtä kokemusta rikkaampana taas tässä tavallisessa arjessa.

Tolla matkalla sain myös hyvän kokemuksen lentämisestä välilaskulla. Se alkaa tuntua oikeasti hieman pelottavalta kun luet netistä kaikki maholliset kokemukset, kuinka laukku ei tuu perille, et ehdi jatkolennolle, sulle ei korvata lippua jne. Olin kyllä oikeasti ihan paiseissa tosta matkustusajankohdasta ihan viime metreille asti, ei olis ollut ensimmäinen kerta kun koko Keski-Eurooppa olis sekaisin jostain 10sentin lumikinoksesta pari vuotta sittenhän se sekoitti just joululomalla kaiken, eikä noi Finnairin lakotkaan mitenkään epätavallisia olisi olleet. Lisäjännitystä lisäs, että en lentänyt edes saman allianssin lentoyhtiöillä, mikä suomeksisanottuna mun ymmärtääkseni tarkoittaa, että jos toinen lento on myöhässä ja et ehdi jatkolennolle niin voivoi. Enkä esim. voinut buukata lentoja muutakun aina seuraavalle lentokentälle, enkä koskaan heti perille saakka. Että jos haluatte matkustaa helpommin, valitkaa samasta allianssista lennot (tosin en tiedä toimiiko se aina silläkään tavalla :D) Niin siis sain hyvän kokemuksen välilaskusta ja tän kokemuksen perusteella voin ihan hyvin käyttää sitä myös tulevaisuudessa, kunhan vaan muistan henkeni edestä välttää Pariisin välilaskua ja valita odotteluajaksi aina vähintään sen pari tuntia, kiitos uudet turvatarkastukset, passintarkastukset jne..

Lähtekää matkalle! Tämä on postauksen tiivistetty sisältö XD Ja en varmaan maininnut mitään miinuksia, no yksinkertaista, ehkä niitä ei sitten ollut x)

Jos joku jaksoi lukea edes puolet niin hienoa! Tässä loppuun vielä ties koska kuvattu ostospostausvideo! :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti