Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2014-01-04

Luonnon helmassa osa7

Ou shiiiiit, lueskelin äsken ajankuluksi noita mun vanhoja singaporepostauksia ja kuolen suunnilleen häpeeseen ja myöhäpeeseen ja tukehdun tähän veteen, jota juon. Noi on kaikki ihan surkeiitaaa whaaooaot mikä ihme mua on vaivannu 2 vuotta sitten :D!! Ja ootte vielä kehdannu sanoo niitä hyviks *emojin nauruhymiö*
 Perjantain kunniaksi harrastin eilen hieman liikuntaa heti aamusella. Kävelin Botanic gardenseille, kun viime kerralla ymmärrettiin vasta lopuksi, kuinka lähellä Orchardia se lopulta onkaan. Taas vaihteeksi oli tosi kuuma ja aurinkoinen päivä, missä ei siis sinänsä ollut mitään valittamista. Juttelin jollekin englantia puhuvalle (asuinmaasta ei mitään tietoa) vanhalle rouvallekin liikennevaloissa, kun se kyseli oonko käynyt ennen tuolla puutarhassa. Olihan siinä sitten pakko vastata totuudenmukaisesti, että kyllä juu :D Kyllä minä puhun sata kertaa mielummin tollasta "hei joo on täällä kahvila, sinne kävelee ehkä 10min" enkkua, kun että "anteeksi ilmastointi ja valokatkaisiapaneelini on rikki, voisiko joku mennä korjaamaan sen, koska muuten minusta tulee lumiukko"
 "Njääh en minä jaksa nostaa päätäni, että voisit ottaa minusta kuvan, daa"
 Sinänsä mitään erikoista ei ole enää tuosta puistosta kerrottavana. Keskityin kuvailemaan kukkia ja nauttimaan lämmöstä. Siellä oli myös sellainen nurmikenttä täynnä koululaisia riehumassa. Niin ja alla on muuten kuva eräästä hyväntuoksuisesta ruoka-aineesta, kai tajuatte että mikä on kyseessä? :D
 Ainiin olenko kertonut teille "ruumisroskiksesta" :D? Päästäkseni täältä hotellilta Orchardille, täytyy ohittaa Mount Elizabethin sairaala ja jalkakäytävän vieressä on sellainen jonkuntasoinen sairaalan roskis/tavarantuontivienti paikka. Iltaisin sitä aina pestään ja aamuisin siinä käy kova vilske, kun monet autot sinne yrittävät jo muutenkin ylivilkkaalta tieltä peruutella.

No joo, mutta siis se ruumisroskis :D Siinä haisee aina päivisin ja oikeastaan myös iltaisin ihan järkyttävän pahalta. Siis no, eiväthän roskat koskaan hyvältä haise, mutta nämä tuppaavat haista vielä tavallistakin pahemmalta. Sellaisilta kitkeriltä. Minulle kuitenkaan pelkkä haju ei ilmeisesti ollut riittävä, kun nyt pieni pääni on kehitellyt teorian, kuinka niihin roskiksiin heitetään aina käytetyt ruumiinosat ja sisäelimet sitten voimme miettiä mitä ovat käytetyt sisäelimet XD, Yksi tietty haju on ihan ilmiselvästi maksa älkää sitten ottako tosissanne, en ole ikinä haistanut ihmisen maksaa :D toissailtana näin vielä joidenkin miesten penkovan niitä roskiksia niin siitäkös vasta päänsisäinen nauru alkoi.
 Otin puiston toisesta päästä metron takaisinpäin. Ihan vain, koska jalkani olivat taas piparkakkutalomuusia, enkä olisi mitenkään jaksanut kävellä takaisin samaa reittiä kun mitä olin tullut. En ole ikinä istunut niin kauaa pysähtyneessä metrossa. Se vain pysähtyi johonkin ties minne ja istuttiin siellä kaikki hiljaa jotain 10 minuuttia, kunnes se nytkähti uudestaan liikkeelle. Olipahan hyvää aikaa pelata Candychrussia...

Vaihdettuani vaatteet ja käytyäni suihkussa lähdin takaisin liikeelle. Kävin Harbour Frontissa ihailemassa pimenevää iltaa ja jotakin suurta risteilijää, olisi tehnyt mieli hyppiä kahluualtaassakin, mutta jalassani oli liian hienot kengät siihen.. Mun viimekerran lempiruokapaikka oli kadonnut Food Rebublicista kuin tuhka tuuleen, joten piti vaihtaa suunnitelmaa ja vaihtaa ruokamestaa. Lähtiessäni kohti Bugisia pistäydyin vielä BreadTalkissa jumalattoman hyviä leivonnaisia en kestä ostamassa aamupalaksi kinkkumakkarasämpylöitä.
 Voi Bugisbugis... Rakastin sitä paikkaa viimeeksi ja rakastan vieläkin :D Sitä krääsän määrää ei voi kuvailla! Ja sitä niiden kauppojen ahtautta. Onnistuin kuluttamaan siellä reilut kaksi tuntia, ja löytämään iphone3:seen kuoret, vaikka pienen hakemisen takana se olikin :D Kaikki muut paitsi iphone5 ja samsung on niin mennyttä täällä... Lisäksi mun laukkuvarasto kasvoi tuon reissun jälkeen yhdellä uudella ihanuudella. Mä vaan näin sen siellä yhden kaupan hyllyssä ja kävelin sen luokse ilmeellä "tule Hannan luokse kuulut minulle!!" Se on kyllä aika epäHanna, tosi tyttömäinen. Mutta mukavan kokoinen, naisena sinne mahtuu siis koko omaisuus. Niinkuin epäilinkin, sinne sitä rahaa vain kummasti upposi ja kohta lompakko oli täynnä vaan 2dollarin seteleitä, heh.

Metroasemalla rohkaistuin ja opettelin käyttämään lippuautomaattia, sehän oli hitsin hauskaa ja helppoa. Nyt tekisi mieli vaan ladata tuota korttia uudestaan ja uudestaan :D Nyt lähden tästä syömään ja varmaankin vähän shoppailemaan. Jos sitä ei enää tänään matkustaisi metrolla, katsotaan pystynkö siihen :D
 En tiedä oliko kyseeessä joku pesuoperaatio vai mikä, mutta en muista nähneeni tällaista viimekerralla? Koko korttelin matkalta nuo laatat pystyy vain nostamaan ylös ihan 90 asteen kulmaan saakka?!

2 kommenttia:

  1. Tosi kauniita nää kaikki kuvat, mitä sä oot ottanut. Siellä on upean näköistä. Kiva kun jaksat postata sieltä näin usein. Hauskaa lomaa!

    VastaaPoista
  2. "Onnistuin kuluttamaan siellä reilut kaksi tuntia, ja löytämään iphone3:seen kuoret, vaikka pienen hakemisen takana se olikin :D" mistä lähtien sulla on ollut iphone3? ;-))) ihania kuvia! ♥

    VastaaPoista