Lähtöpäivänä ostin hotelliaamiaisen, ajattelin että se on hyvä keino saada maha täyteen ruokaa, että voi sitten sen voimalla löntystää lentokentälle ja siellä sitten syödä jotain. Hotelliaamiainen oli kyllä hyvä, yllätyin jostain ihmeen syystä sen aasialaisuudesta, vaikka ei siinä siis mitään vikaaa ollut. Aika monet söi nuudeleita :D, mutta oli siellä ihan vaaleaa leipää kuin munakokkeliakin :D Sain mahani täyteen, jonka jälkeen oli viimeiset matkalaukun päällä istumiset hotellilla. Luovutin huoneen ja lähdin kaupungille.
Mun alkuperäinen suunnitelma oli, että heijee menen tuonne rantaan lukemaan kirjaa päiväksi. No hmm.. Istuin siinä penkillä jotain puoli tuntia ja olin saada lämpöhalvauksen. Se aurinko oli niin kuuma ja polttava. Ja paistoi pitkään ihan kirkkaalta taivaalta. Totesin, ettei tästä tule yhtään mitään ja lähdin liikkeelle. Kävelin rantaa pitkin Merlionille ottamaan turistikuvia. Merlionilta seikkailin metrolla jälleen Vivocityyn, vain ja ainoastaan koska kahluuallas (XD). Ostin BreadTalkista itselleni suklaadonitsin, namnam.. ja menin mussuttamaan sitä kahluualtaalle. Löhösin siellä pitkin pituuttani, luin kirjaa, roiskin vettä päälleni ja otin aurinkoa. Tarpeeksi siellä aikaa viettäneenä ajelin lopulta metrolla DhobyGhautin Starbucksiin. Koska olin jo kirjautunut hotellista ulos, en olisi päässyt siellä nettiin, päätin hyväksikäyttää Starbucksia. Ostin appelsiinimehun, kun en ihan kehdannut vain mennä istuskelemaan sinne ilman paikan kannattamista, heh.
Hain laukut hotellilta, sanoin heipat ja kiitokset hotellille ja suuntasin jälleen metroasemalle. Oli ihanaa seistä puoli tuntia metrossa, kun EastWest oli aivan tupaten täynnä porukkaa. Onneksi harjaannuin viikossa taas seisoskelemaan metrossa ilman tukea, niin onnistui siinä sitten sekä matkalaukun vahtiminen että candy crushin pelaaminen vaivatta. Oli muuten järkyttävän pitkä matka kävellä hotellilta metrolle, se tuntui tullessa paljon lyhyemmältä, heh :D
Lentokentällä vaihdoin vaatteet ja sulloin loput tavarat matkalaukkuun, tuntui lievästi oudolta pistää huppari ja pitkät housut sortsien ja topin tilalle, kesti hetki ennenkuin totuin siihen lämpötilaan. Olin kentällä taas tosi aikasin, joskus kuudelta. Onneksi Check-in oli auki eikä siihen ollut yhtään jonoa. Tyyppi kysyi onko paikkatoiveita. En sitten osannut siinä siltä istumalta selittää, että olisko keskirivillä käytäväpaikkaa, joten tyydyin sanomaan että window :D
En tajua oikeasti, että mitä helvettiä tein ensin Changilla ja sitten Schiphollilla kuusi tuntia, kun en käynyt kertaakaan missään kaupoissa shoppaamassa yhtään mitään?! Aika vaan meni ja yhtäkkiä pitikin olla jo koneessa istumassa. Ihme tyyppi kyllä olen, jos saa sanoa. Että reissun taxfreeostosten määrä: 1
okei myönnän, kävin ostamassa Iirikselle 60 sentin postikortin, mutta sitä ei periaatteessa lasketa :D
Täytyy kyllä sanoa, että tuo Changin kolmosterminaali oli kyllä jotain ihan muuta, kuin mitä silloin siellä ykkösessä koin. Koska se ei ihan varmasti ollut viimeeksi täynnä a) vesilampia ja suihkulähteitä... b) siltoja niiden yli c) nojatuoleja jossa pystyy lataamaan puhelinta/konetta d) CBTL:tä. Ja muutenkin, mulle jäi siitä toisesta terminaalista ihan kolkko kuva, ja täytyy myöntää että silloin hieman mietin, miksi ihmeessä tämä nyt on niitä maailman parhaita lentokenttiä. Mutta tällä kertaa se ei jäänyt epäselväksi :D Ei olisi tehnyt ollenkaan mieli mennä sieltä koneeseen, kun viihdyin siellä niin hyvin. Täytyy varmaan sitten se tulevaisuuden
HUOM. En ole varannut mitään XD, tänne vain mennään Kaisan kanssa seuraavaksi, päätetty on Australian matka järjestää niin, että on välilasku Changille ;) Tuhlasin ensin loput kolikot vielä viimeisen kerran CBTL:iin, datasin tietokoneella ja katselin ilmaan nousevia koneita, jonka jälkeen siirryin nojatuoliin istuskelemaan. Niin ja hei. Vessassakin oli jotain kymmenen meikkauspeiliä naisille, plus nojatuoleja nukkumiseen ja pukuhuone jne jne. Ilmeeni sinne astuessa oli hieman että MITÄ?!
Mun tarkoitus oli lentokoneessa opiskella ja opiskella. Mun vieressä istui joku hollantilainen pariskunta, okei koko kone oli täynnä hollantilaisia, joka oli oikein mukava, vaikka en niiden kanssa juurikaan sanoja vaihtanut. Miksi valitsin Amsterdamin välilaskupaikaksi, heh. Tosin nojoo, parempi se kuin kone täynnä ranskalaisia... Niin, nousun jälkeen söin, ja otin mukavan asennon. Seuraavan kerran heräsin, kun koko kone oli aivan pimeä ja siellä aivan hiljaista. Siiis. Hiljaista, että kukaan ei puhunut, hiljaisuus muuten on kaukana tuosta boeingistä...
Katselin siinä vähän ympärilleni, ihailin aivan helvetin kirkasta tähtitaivasta. En ole ikinä nähnyt niin kirkasta, en edes tullessa. Seuraavan kerran heräsin vessaan, kun vierustoverini oli myös menossa. Kun kolmannen kerran heräsin, avasin huvinvuoksi näytön ja katsoin missä lennetään. Sitten leukani loksahti maahan. Kolme tuntia lentoaikaa?!?! Mitäh?!?!? Olin nukkunut reilu kymmenen tuntia siis, olin ihan äimänkäkenä, että voiko näin edes tapahtua lentokoneessa. Pian tulikin aamupalatarjoilu. En jaksanut kaikkien muiden tavoin ottaa munakasta, joten otin sitä vaihtoehtoa B, vaikka en edes tiennyt mitä se oli. Siinä oli aivan hitosti nuudeleita ja kanaa, ne pursuilivat yli siitä astiasta :D Aamiainen oli siis erittäin täyttävä.
Amsterdamissa oli ihmeenlisin turvatarkastus missä olen ollut. Yleensähän vaan se kone otetaan pois repusta, mutta tämä naikkonen kysyikin; onko koneen laturia?
on onko kameraa?
no on eikö muka ole puhelinta?
no on en vain muista mihin pistin sen onko puhelimen laturia?
no mitä ****** on!! tyhjennänkö suoraan koko repun tähän??!?
Selviyttyäni turvatarkastuksesta, menin istuskelemaan ihanaan nojatuoliin ja dataamaan. Oli kyllä ärsyttävää kun ilmaista nettiaikaa tuolla kentällä oli vaivainen tunti, joka ei ihan käynyt yksiin mun kuuden tunnin vaihtoajan kanssa... Näytin ihan järkyttävän räjähtäneeltä, mutta en jaksanut välittää. Ohjeissa käskettiin hakemaan seuraava boarding pass transfer3 -tiskiltä, joka aukeaa 2 tuntia ennen lennon lähtöä. Menin siihen sitten pari tuntia ennen, mutta eihän siellä ketään ollut. Huomasin siinä sitten pari muutakin suomalaista, ja kun puolen tunnin päästäkään tiski ei auennut, menin sitten niiltä kysymään, että Helsinkiinkö on matka? :D Yhdessä siinä sitten pohdittiin, että mitä hittoa miksi tänne ei tule ketään. Ne viisi muuta, jotka siinä seisoskelivat olivat tulleet Kuala Lumpurista. Puheltiin siinä sitten yleensä, kuinka ärsyttävää on kun ei voida tänä 2014-vuonna antaa selkeitä ohjeita minne mennä, vaikka valmiudet siihen olisi...
Lopulta tiskille tuli joku nainen, jolta sitten yksi meistä meni kysymään, että saako täältä niitä passeja vai ei. No vastaus oli mitäpä muuta kuin "ei tietenkään ei tänne tule ketään Finnairin työntekijää, menkää portille" No niimpä juu aha... Patikoitiin sitten helkkarinmoinen matka portille B27, jossa ei sielläkään ollut ketään virkailijaa. Great! Joku sinne sitten ilmestyi, kun lennon boarding alkoi ja saatiin kaikki vihdoinkin ne boarding passit! :D Loppuhyvin kaikkihyvin. Ehdittiin siinä sitten kuitenkin vaihtaa kaikki matkakokemukset aina lennon vaihdosta itse lentomatkaan ja matkakohteeseen. Oltiin kaikki yhtämieltä siitä, että melkoinen turbulenssi oli tullessa, koko ajan paloi turvavyövalo ja kone heilui kuin mikäkin. Mutta silti selvittiin. Puhuttiin myös, kuinka hullua tämä lennonvaihto on yleensä, melkoista seikkailua paikasta toiseen, ja kuinka koskaan ei saa lentää Pariisin kautta... Niillä toisilla oli kuulemma ollut vielä melkoinen lasku Amsterdamiin, kun kuulemma oli tuntunut, että vaan toisten pyörien varassa oltiin maahan rymähdetty :D
Kuten sanottu, loppu hyvin kaikki hyvin, matkalaukkuni löysi tiensä perille Helsinkiin, kone oli etuajassa ja meillä oli huippuhauska ja ylipuhelias kapteeni. Oli ihanaa nähdä äiti ja isä "pitkästä aikaa", vaikka itse Suomi nyt ei niin hyvältä tuntunutkaan. Automatka oli melkoista puheripulia, nytkun vihdoin oli joku jolle pölistä tätä merkillistä suomenkieltä ihan sydämensä kyllyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti