National museum of Singapore osa9

 Aamulla yhdeksän aikaan tuolla saa kävellä vielä melko rauhassa, mutta auta armias ilta viiden jälkeen, ihmisiä siellä täällä tuolla ja kaikkialla. Varsinkin jos sataa, kaikki ahtautuvat tohon katokseen kävelemään :D Silloin sateenvarjosta on hyötyä..

Metrotunnelissa on tollainen kenkäkauppa, jossa myydään lähinnä kusiluistimia ja balleriinoja halpaan hintaan. Se ei ole kooltaan kovin suuri, ja on yleensä tupaten täynnä ihmisiä :D Tuossa on jo tuollainen ihmismäärä odottamassa pääsyä sinne, ennenkuin koko kauppa on edes auki. Toinen hyvä tuohon kauppaan liittyvä ilmiö on, että hyvin usein tuo edusta on täynnä ostoskasseja kantavia hieman tylsistyneen näköisiä miehiä, heh... :D Löysin eilen muuten kaupan, jossa oli kaikki kengät 5$, siis reilu 3€, ja olen tosissani :D Harmi vain, että joku muukin oli huomannut kyseisen kaupan ja jäljellä oli enää koon 40 ja 41 korkokenkiä. Olisimpa tajunnut aikasemmin.... 3€ kengistä ei ole mitäään, varsinkaan korkokengistä >:(

 Niin mä halusin tällä visiitillä käydä tutustumassa myös Singaporen museoon. Siis juuri tähän National Museumiin. Mietin äsken varmaan 10 minuuttia miten toi suomennetaan, mutta en osaa :D kansallismuseo?? :D Mä olin ajatellut jostain syystä, että se on semmonen kauhean moderni rakennus, mutta se paljastuikin sellaiseksi valkoiseksi ja kaikkea muuta kuin modernin näköiseksi, näytti enemmänkin joltain hmm.. parlamenttitalolta kuin museolta.

Heh, tässä muuten hyvä esimerkki siitä, millaista mun kanssakäynti ihmisten kanssa täällä on, kun oon yrittämässä ostaa jotakin:
Aloitan tyylillä "One ticket please", sitten tämä hieman epämääräistä enkkua sönköttävä kassahenkilö sanoo "Okay tsinhun tönk can pa tuks retm fomr pworet ldsfn tää thee eleven a.m. iyuwe övsmv apspå over there" Sitten mä, hiekasta nousseen strutsin ilmeellä, "whaaaaat?!?" ja tämä kassahenkilö aloittaa koko rumban alusta "yhksw fjdsf,s nuer whooa ltek hier teer wasbkt lgsgm potsjtkr eleven a.m polsa mwfria" Sitten minä näytän ahaa-elämyksen saanelta ja vastaan yleensä joko Okay, Yes tai No ja hymyilen, mikä nyt ikinä sillä hetkellä tuntuu fiksuimmalta. Vaikka en vieläkään saanut niitä paria sanaa enempää irti. Yleensä vastaan aina oikein, mutta metrolippua ostaessani nainen tyytyi toteamaan "okaaaay it's up to you" ja siksi epäillen vastanneeni jotain ihan päin honkia :D Se on tää näiden ihmisten käyttämä englanti, minkä takia en ymmärrä mitään. Koska esimerkiksi tänään Starbucksin jonossa edelläni oli joku niin aussienkkua puhuva henkilö kun vaan voi olla, joka selitti sen vaimosta sille myyjälle, ja ymmärsin kaiken...

Aluksi tuolla museossa oli sellainen pieni TV:n historia näyttely. Siis TV:n historia Singaporessa. Siellä oli vanhoja televisioita ja videokameroita ja sitten näkyi jotain vanhoja laulukilpailuja ja sitten oli myös paljon noita lehtiä, mistä on kuva ylempänä. Siellä oli hirveesti luettavaa ja menikin aika kauan, kun niitä mielenkiintoisempia yritin poimia sieltä. Päälimmäisenä jäi mieleen, kuinka joskus 50-luvulla tv-lupa oli jotain 20$, sitten 2010 jotain 120$ anteeks jos muistan nää päin honkia :D ja nyt 2014 0$. Ja että 98% väestöstä omistaa tv:n.

TV-näyttelystä siirryin yläkertaan, jossa oli juttuja Singaporen eläimistä ja kasveista, jotka joku henkilö, en muista enää nimeä :D, oli joskus tyyliin 60-70 -luvuilla piirtänyt, sekä kaksi tollaista living gallerya, toinen oli valokuvia, videoita ihmisistä ja sitten jotain vanhoja valokuvia ja toisessa käsiteltiin ruokaa. Tämä ruokagalleria oli tosi kiva, hienoin siellä oli tuo erilaiset ruoka-aine-esittelyt. Oli aina kuva, että mistä tätä tiettyä ruoka-ainetta saa, sitten kuva siitä itse tuotteesta ja sitten teksti, esim. mihin sitä käytetään tai jotain muuta extratietoa aiheesta. Lisäks siellä oli tietty videoita, vanhoja kattiloita jne.

Näiden living gallerioiden jälkeen oli ensinnäkin tuommoisia mäntysuopaharjoja. En aluksi edes tajunnut, mitä ihmeenlistä niissä oli :D, jotenkin ihan loogista, että harjan päässä on saippuaa harjaksien sijaan. Seuraavat näyttelyt olivat Singaporen muoti 50-luvulta lähtien, vaatteiden lisäksi siellä oli myös esim. meikkejä, hajuvesiä, kankaita ja opetusvideo kuinka se intialainen nimi hukassa vaate puetaan. Voi ei kuinka tekisi niiiiin mieli pukeutua noihin mekkoihin, ne oli niin kauniita!! Tuo muotigalleria oli täynnä peilejä, jotka suorastaan yllyttivät harjoittelemaan huippumalli haussa -kävelyä ja poseerauksia. Onneksi olin siellä yksin, niin kukaan ei ollut näkemässä XD

Tämän muotinäyttelyn vieressä oli musiikki ja teatterinäyttely. Siellä pystyi kuuntelemaan vanhoja kappaleita, tai katselemaan vanhoja draamoja. Ite kattelin sellasen videon, missä kerrottiin jonkun tv-sarjan juonesta ja siitä, miksi se oli sellainen kun oli, miksi naiset esim. näyttelivät sellaisissa osissa jne. Tuli kyllä ihme kommunismi sosialismi -olo, kun koko se huone oli ihan pimeä ja täynnä punaista :D

Seuraavana vuorossa oli näyttely Singaporen historiasta. Siis sellaisesta perushistoriasta, kuten Raffles, itsenäistyminen, toinen maailmansota jne. Siinä ovella mulle lykättiin käteen tollainen hiton tabletti ja kuulokkeet ja hölistiin jotain josta en ymmärtänyt sanaakaan, hymyilin vaan ja sanoin yes :D, kun kerran sillä on ennenkin pärjätty, heh. Sain sitten tota laitetta tovin tutkiessani selville, että jahaa täällä on siis puolet tämän näyttelyn informaatiosta. Tohon näppäiltiin numeroita aina sen mukaan, missä kohtaa näyttelyä oli menossa. Aihekokonaisuudet olivat numeroiltaan alle 80, ja sitten jos halusi jotain tietoa vaikka jostain taulusta, valittiin sen taulun numero, esim. 203.

Voi luoja sitä tiedon määrää!! Itse siinä pelkässä näyttelyssä oli aivan hirveästi katsottavaa ja tutkittavaa, paljon esineitä, valokuvia, maalauksia jne, se oli tosi laaja ja iso. Jokaisesta mahdollisesta aihealueesta, koulunkäynnistä, sodasta, kaupasta, nykypäivästä, itsenäistymisestä, taudeista jne... Sitten vielä kun koko ajan edetessäsi kuulokkeista kuulee puhetta ja edessäsi on faktaa maalauksista, valokuvista ja esineistä. Ton laitteen akku ei mitenkään ois kestäny kaiken sen tiedon katselemiseen :D Taisinkin palauttaa sen, kun siinä oli enää pari prosenttia akkua jäljellä.

En oo ikinä nähny missään näyttelyssä niin paljoo informaatioo. Siellä oli esim. isompana aihekokonaisuutena Rafflesin tulo Singaporeen, josta kuului faktaa noin 3 minuuttia, samalla pystyit katsomaan faktaa hänen omakuvastaan, tai jostakin esineistä. Olin lievästi tietohumalassa tuolta poistuessani :D Oli kyllä todellakin käymisen arvoinen näyttely, tuli ainakin -hiukkasen- harjoiteltua enkun kuullunymmärtämiseen. Saisihan siitä vielä enemmän irti, jos olisi parempi englannissa, mutta ihan riittävästi siitä näillä minunkin taidoillani irtosi.

Sinänsä kyllä vähän huono tuo on sellaisille, jotka eivät kiinaa, japania tai englantia väännä edes jotenkin, koska yli puolet koko näyttelystä menee ohi. Tai myös sellaisilta se menee ohi, jotka eivät osaa käyttää tällaisia nykypäivän tiedonlähteitä, kuten tabletteja :D

Ton historianäyttelyn jälkeen kävin vielä Instagrammissa näkyneessä huoneessa, jossa oli vihreitä kattokruunuja roikkumassa, siellä oli monesta maasta niinkun omansa, yllättävää että USA:lla oli isoin :D Suomikin oli edustettuna! Sekin näyttely oli omalla tavallaan tosi hieno, vaikka olo olikin hiukkasen kuin hullujenhuoneella...! Mutta erittäin sivistävä päivä kaikenkaikkiaan :D