Mulla on Kånken ja mä kävelen se selässä kohti uusia haasteita.

 Siitä on taas hetki, kun viimeeksi olen täällä blogin puolella näyttäytynyt. Viikko tuntuu hyvin pitkälle, vaikka onhan täällä nyt näitä hiljaisia aikoja ennenkin nähty.

Ensimmäinen kuva johdattaa heti tuhannen eri asian pariin. Sain tänään vihdoin mun tilaaman Kånkenin. Lasku ei kyllä vielä saapunut, mutta ehtiihän sen maksun myöhemminkin, sopii toivoa, että sain siihen yhtä hyvät alennukset kun mulle luvattiin. Muutenhan noi maksaa aivan maltaita, järkyttävää :D En siis varmasti ikinä olisi voinut ostaa tuota reppua täysihinnalla.

Tosta kuvasta huomaa myös, kuinka mun niskastavilloista ei sitten tule tasaisia millään, näköjään. Sitä on leikattu ties kuinka monta kertaa, mutta ei.  Ne on vinot ja olkoot.

 Huomenna on jo kesäkuun ensimmäinen. Tätä aikaa ei vaan voi pysäyttää. Mulla on ollut aivan järjetön kiire koko viikon. Järjetön on tietysti suhteellinen käsite. Puhuin whatsappissa tästä kiireestäni, joka ei suoraansanottuna ole mitään verratuna monen kaverini elämäntyyliin. Mutta jos ei ole tottunut, niin kyllähän se aikamoista haipakkaa on, kun joka päivä on jotain, töitä, sovittuja tapaamisia, yo juhlissa auttamista, toisia juhlia, sukulaisia, kukkiakin pitäisi kastella, istuttaa uusiin ruukkuihin ja vaikka mitä. Tässä on taas se kohta, kun en halua kasvaa aikuiseksi. Kohta on pääsykokeet ja olen hyvin tyylikkäästi unohtanut suunnilleen kaiken lukemani. Naureskelin tässä hetki sitten, kun selitin äidille mun "plan B:stä", että oikeasti tässä taidetaan olla jo lähellä "plan X:ää", sitten kun on Ö:n vuoro, olen pulassa.

 Selitän eilisestä vaikka alkuviikosta tarkemmin! Tänään oon kyllä näyttänyt melkoisen räjähtäneeltä, kun silmänaluset ihan mustat eilisistä meikeistä, hieman vajaasti suoritetun meikkienpesuoperaation takia. Tukkakin lennellyt tuulessa vähän joka suuntaan, ja kiharat näyttää kyllä jo selkeästi eilisen tekeleiltä. Herättiin Ellun kanssa tänään ennen yhdeksää kuvaamaan Evan kenraaleja. Kuvia tuli melkein 2000 kappaletta, joista oon joitakin heilahtaneita versioita jo ehtinyt tuhoamaan. Sitten treffasin hetken Kaisaa, nukuin parin tunnin päikkärit ja illalla siivosin huonetta ja poikkesin Helillä palauttamassa lainassa olleen kameran. Ainii suuri osa postauksen kuvista on Helin räpsimiä, vain Kånkken-kuvat ja sorsa on minun ja äidin hahah.

Huomenna on ensimmäinen varsinainen työvuoroni, ilman sitä ah-niin-pelastavaa "harjoittelu"-etuliitettä. Hieman kyllä kuumottaa. Mulla on niin paljon enemmän vastuuta viimekesään verrattuna, että voi vitsit :D Työtä tekemällähän sitä oppii ne uudetkin asiat, mutta sitä on jotenkin niin hitsin vaikea takoa tähän pääkoppaan. No, pitää varmaan vetää pepsodentit naamalle ja sen kautta sitten selviytyä.