Why didn't you wake me up, I'm pretty sure I would have told you to stop

 Ohhoh. Tulipas tästä pitkä postaustauko - niin pitkä, että Mami jo alkoi soitella, onko maa minut niellyt, kun minusta ei ole kuulunut. Kiirettä on pitänyt. Torstaina olin Otaniemihuudeilla järjestämässä yllätyssynttäreitä Iinalle, perjantai vaan hujahti, lauantaina oli Ellun ja Hannan synttärit, sunnuntain äitienpäivä ja nyt onkin taas maanantai.

Otaniemessä ollessani tuntui kyllä ihan siltä, etten olisi ollut päivääkään pois, vaikka lähes puoli vuotta (tuntuupa se jäätävältä ajalta kirjoitettuna) olinkin todellisuudessa jo ehtinyt olla poissa. Olihan siellä juttuja, mitä en ollut kuullut, mutta kyllä se juttu luisti taas Ullan ja muiden kanssa niinkuin syksyllä. Iinakin saatiin yllätettyä ja voi pojat meillä oli hyvät tarjoilut! Maha ainakin metrin edellä vähän haikeana odottelin illalla Onnibussia Kampissa. En ymmärrä miten voin muutamassa kuukaudessa löytää niin samanhenkisiä ihmisiä, siinä missä täällä Tampereella olen kerännyt porukkaa lähemmäs kaksikymmentä vuotta. Pakko varmaan ostaa jo seuraavat bussiliput.

 Lauantaina oltiin viettämässä ensin aamubrunssia Elinalla yhdestätoista eteenpäin. Oli kyllä melkoisen hyvät tarjoilut Ellu saanut kasaan yhdessä yössä :D. Voi kun joka päivä saisi herätä sellaiselle aamupalalle. Oli ihana kokoontua pitkästä aikaa sillä porukalla ja nähdä yhtä ala-asteenaikaista luokkalaistakin pitkästä pitkästä aikaa. Pelailtiin meidän lahjaksi antamaa Life Coach peliä, joka osoittautui tosi hauskaksi peliksi. Jokainen pelikerta tulee kyllä olemaan hyvin erilainen, että en usko, että kyseiseen peliin ihan heti kyllästyy.

Illalla mentiin kuuden aikaan puolestaan kuokkimaan Hannan, siis Elinan pikkusiskon 18-vuotisbileisiin. Mua ja Oskua luultiin jehovantodistajiksi, eikä siksi meinattu päästä sisälle hahah. Oli kyllä tosi hauska ilta. Päätimpä pitkästä aikaa myös ryypiskellä, humalatila tuli saavutettua, erittäin kiva sellainen, mutta ette varmaankaan taas halua tietää, paljonko _viinaa_ siihen vaadittiin. En voi muuta tähän todeta, kun että on se viinapää taidettu isältä periä. Kun kuulemma hänkään nuorena näyttänyt ikinä humalaiselta vaikka kuinka paljon olisi juonut. Kiitos isä siis tästä, halvat ei ole Hannan kännit XD. Täytynee vielä mainita, että en tiedä mitä ihmettä hajuaistilleni tapahtui, tai on tapahtunut :D, kun ihan innoissani menin siivoamaan oksennusta (joskin ihan asiallisessa paikassa olevaa) haistamatta mitään, siinä missä muut pysyttelivät muutaman metrin etäisyydellä tapahtumapaikasta :D

Kahden aikaan yöllä lähdettiin kotiin, kunhan ensin oltiin siivottu hieman jälkiä. Yön paras juttu oli meidän portin kohdalla harhaileva humalainen miekkonen, joka raukka ei löytänyt kotiinsa :D Yritin siinä kymmenen minuuttia vääntää hänen kanssaa, että miten Kuoppamäentielle pääsee. Tuli puhuttua myös hänen tyttöystävänsä kanssa puhelimessa ja laitettua lopulta karttasovellus päälle sen miehen puhelimesta. Toivottavasti löysi kotiinsa :D Mä en oikein koskaan ole pelännyt humalaisia ihmisiä. On tietysti asia erikseen sellaiset Katiskan rähinä-äijät, joita sietää juosta karkuun, mutta usein puheille yrittävät humalaiset tuppaa oikeasti vain kysymään jotain apua, eivätkä suinkaan käydä käsiksi. Ja minä en ole sinisilmäinen, älkää pelätkö.

Äitienpäivänä en sattuneista syistä ollut hereillä kukonlaulun aikaan, vaan vähän myöhemmin. Annettiin äidille isän kanssa Schollin jalkaraspi ja jalkamömmöjä, sekä ruusu. Päivällä tein meille ruoan ja illalla väänsin kakun, josta tuli omastamielestäni täysin floppi koristeluiden osalta. Siitä tuli myös hieman liian märkä, kostuttamista en ikinä opi. Musta on alkanut tulla aikamoinen perfektionisti näiden kakkujen suhteen, mutta toisaalta onhan se ihan hyvä, että on tavoitteita.

Katottiin eilen äidin ja isän kanssa Tähdet tähdet -finaali. En voi sanoa kyllä yhtään mitään muuta kun voi jumankekka miten kuuma mies on Waltteri Torikka. Oon kattonut sen Livin' la vida loca vedon youtubesta tänään jotain noin 20 kertaa ja joka ikinen kerta huokailen kun mikäkin kuolaava virtahepo. Oli kyllä ansaittu voitto hänelle, vaikka ei Laurassakaan mitään vikaa. Tykkäsin vähän tollasesta ei-niin-itsestäänselvästä voitosta. Ei helkkari että se on kuuma mies. Sanoinko sen jo? Sanon vielä kerran. AAh.

Erehdyin tänään avaamaan television kolmoselta ollessani Mamilla. Ajattelin että no huh tilanne 2-1, peliaikaa minuutti, että kyllä tää Suomelle menee. No perkele eipä ollut niin itsestäänselvää. Sitten siellä Mamin kanssa kaksin kiljuttiin televisiolle. Lopulta kuulin rankkarikisan tulokset Heliltä reaaliajassa, kun piti käydä pihalla hakemassa hammasvahalähetys. Oli kyllä lähellä verisuonten puhkeaminen :D, mun verenpaine ei kyllä tykkää yhtään jääkiekosta. Iltalehti tiivisti tunnelmat hienosti: "Maamme-hymni raikuu kuin raikuukin Ostravan alkuillasta. Vaikka moni lienee räplännyt nitropurkin turvakorkkia auki, on kiitos Leijonille jälleen paikallaan" Tää on niin mulle osoitettu XD Oon hämmentävän perillä tästä jääkiekkotouhusta. Tiedän Suomen mahdolliset vastukset, tiedän lohkotilanteen, tiedän peliajat. Mitä i h m e t t ä mulle on tapahtumassa :D Tämä ei lupaa hyvää. Täytyy hommata verenpainelääkkeet huomiseksi kello 21:15 mennessä.

ps. Kuvien selitykset 1. Kahvittelua Mamilla wienerin merkeissä. 2. Mun tän päivän lounas. Hamstrasin lidlistä kilon raejuustoo, pari kiloo pakastevihanneksia ja kolme pakettia noita alaskanseiti -fileitä ja smetanaa. Rakastan tota ruokayhdistelmää! 3. Se epätäydellinen äitienpäiväkakku