Laihaa kahvia.

Vaihdoin tänään lakanat aivan jäätävän ihaniin satiinilakanoihin. Olisi tehnyt mieli jo aamupäivällä sukeltaa sänkyyn ja vaipua höyhensaarille. Aika lähellä se olikin kyllä, mutta väkipakolla nostatin itseni kuin pullataikinan ylös ja istutin maisseja. Istutin kesäkurpitsat, joille en millään meinaa keksiä nimeä, isompiin ruukkuihin ja heitin ei-itäneet taimiruukut ikkunasta pihalle. 

Mulla on pahemmanluokan hiustenlähtöaika. Oon yrittäny väärinkäyttää hiustenkasvupillereitä ja ottaa niitä aina kaks kerrallaan. Oikeesti siellä lukee, että 1-2, mutta silti. Ei mulla nyt yleisestikään oo mitenkään pulaa hiuksista, mutta kyllähän se aina riipasee sydäntä, kun lavuaarista poimii 100 hiusta ja toiset 100 kun harjaa hiuksensa. Jee.

En myöskään oo voinu käydä hetkeen suihkussa, tai ainakaan nauttinu siitä, kun kädet on ollu enemmän ja vähemmän rikki ja veressä. Se on tosi hassua, että vaika niitä kuinka rasvais, niin se kuivuus kestää aina tietyn ajan. Sitten se lähtee. Mun ei esimerkiks tarvii ylläpitää niiden kuntoa jokapäiväisellä rasvauksella, koska ne ei kuivu koko ajan. Onneks kumihanskat ja lavuaari on keksitty, niin ainakin hiustenpesu onnistuu käsiä turmelematta.

Vihasin ennen rucolaa. Kirosin yhden kesän, kun olin tietämättäni istuttanut rucolaa ja se oli vaan niin helkkarin pahaa, että hyi. Sen koommin sitä ei meille oikein ostettu. Nykyään se on hyvää. Sitä voisi tunkea jokaisen ruuan päälle ja nauttia siitä. Syön sitä pelkästään, pitsan päällä, salaattissa ja niin edelleen. Se on oikeasti hyvää. En edes muista, missä kohtaa koin valaistumisen. Sitä oli joskus jonkun pitsan päällä, Iiriksen perunasalaatissa ja jossain toisessa salaatissa. Ja sitten olin yhtäkkiä ihan myyty.

Spagaatirintama ei etene oikeasti yhtään. Mun jalat on päättänyt, että tämän enempää ei suostuta venymään ja sen kanssa on elettävä :D Ilmeisesti. 

Tunsin suuria omantunnontuskia tästä postaamattomuudesta, niin piti nyt tällainenkin tähän tulla rustaamaan.