Kun sänkyyni tuli mies

Kerroin eilen innoissani, kuinka tänään aion kertoa teille siistin jutun. Oli hassunhauskaa keksiä postauksen otsikko, vaikka oikeasti kyseessähän on enemminkin korvike kuin oikea mies. 

Puhuttiin Bettinan kanssa mun Espoo-vierailulla nukkumatyynyistä, tai ainakin oletin meidän puhuvan niistä, sillä siitä lähtien mun päässä on ollut järkyttävä himo sellaisen hankkimiselle. Olisin tehnyt tämän jo eilen, mutta koska Helatorstai vähän häiritsi kaupassakäyntiä, piti siirtää homma tälle päivälle.

Mä nukun kahdessa asennossa. Joko selälteen kädet mahan päällä, tai kyljellään halaten jotain. Jos mulla ei ole tyynyä, pehmolelua tai jotain vaatekasaa halattavana, mulle tulee levottoman kädet, joita on hyvin vaikea saada hyvin yhtään mihinkään. Oon himoinnut tällasta Herra Pötkylän tapaista tyynyä jo ikuisuuden, mutta vasta nyt tuli mieleen, että voisin tehdä sen itsekin. 

Näytin varmasti taas kerran kylähullulta, kun raahasin kaupungista kotiin neljä jäätävän kokoista pussia vaahtomuovitäytettä kotiin. En saanut äitiä kiinni, että se olisi tullut hakemaan mut, joten ei auttanut muu kuin uhmata sadetta ja lähteä kävelemään. 

Kankaan ostin Eurokankaasta. Himoitsin taas kerran sitä "matkustuskangasta", joka on mustavalkoinen. Se on kuitenkin aika ohutta puuvillaa, joten valitsin sitten vahvemman ja halvemman. Näyttää ehkä vähän mummolan verhokankaalta, mutta Herra Pötkylä on oikein tyytyväinen ulkonäköönsä :D Ajattelin ensin pistää vain täytteet sisään ja ommella kiinni, mutta sitten järki sanoi, että jos tätä nyt vaikka puoli vuotta halailee, se saattaa tulla vähän likaiseksi. Ei muuta kun vetoketju sivuun, jotta seuraavien pakkasten iskiessä voin heittää Herra Pötkylän koneeseen ja ottaa täytteet pihalle tuulettumaan.

Hintaa tyynylle tuli noin 18 euroa, en tiedä olisiko sitä mistään edes halvemmalla saanut. En malta odottaa iltaa :D