Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2015-05-17

Kun sä et nää et nää et nää

 Tässä on Kehli Kirjosieppo. Nimesin hänet juuri, inspiraation nimi sai sanasta kehveli. Ja nyt haluaisin jakaa teidän kanssanne Kehli Kirjosiepon tarinan.
 Kehli ei ole tavallinen kirjosieppo. Hän asustaa nimittäin Nekalassa. Ja hän on vähän sekaisin. Kirjosiepolle tyypillisesti hän on käynyt pihan neljä lintupönttöä läpi, eikä hän osaa päättää mihin hän asettuisi. Tinttejäkin on kiva häätää matkoihinsa, että Kehli saisi aivan yksin tutkia pönttöjä etsiessään pöntöistä parhainta.

Kehli sijoittuu yhteiskunnassa hieman laitapuolenkulkijoiden, epäonnisten rakkaustarinoiden ja raukkojen ryhmään. Hän pääsisi myös todennäköisesti osaksi jotakin 4D -dokumenttia sinne halutessaan. Kehlillä on nimittäin suhde auton kanssa ja hän kakkaa jumalattomasti.

Auton hohtavan kiiltävä, hopeisen harmaa pinta on hyvin houkutteleva kieltämättä. Tai sitten kukaan ei ole kertonut Kehlille, miten peili toimii. Tai sitten Kehli onkin homo, joka ei saa vastakaikua muilta linnuilta. Ja nyt hän luulee vihdoinkin löytäneensä elämänsä rakkauden. Hän istuu suurimman osan päivästään auton takaikkunalla yrittäen päästä auton sisälle tapaamaan toista yhtä kiihkeästi autosta pois haluavaa typyä.

Kehliä ei kiinnosta, onko lähellä ihmisiä vai ei, kunhan hän saa vain olla rakkaansa kanssa. Hän suuttui kovasti, kun Hanna lähti illalla autolla vieden Kehlin (mahdollisesti) suurimman rakkauden mukanaan. Tuskissaan hän siirtyi toisen auton katolle katsomaan kaihoisasti rakkaansa perään sirkuttaen iloisen kuuloista, mutta sisäisesti surullista sävelmää hämärtyvään iltaan.

Kehli on myös hyvin luultavasti kakattuaan auton oven jo täyteen valkoista kakkaa kakannut peruutustutkan anturit peittoon, sillä ne eivät toimi. Hanna on ollut tästä hyvin suunniltaan. 2010-luvun autoilijan on hyvin vaikeaa ollut selvitä liikenteessä ilman tätä elämänpelastavaa tutkaa. Melkein kuului tänäänkin räskispuskis pum, mutta onneksi sitten lopulta ei. Hanna on kyllä sanonut, ettei haluaisi ajaa niin mahtipontista autoa, koska hänen tapoihinsa kuuluu tuhoaminen, erityisesti autojen tuhoaminen, mutta häntä ei ole kuunneltu.

Niin. Kehlin suurin ongelma tällä hetkellä on, että hän haluaisi asettua aloilleen, muttei osaa. Yhteiskunnan avuntarjoajien mielestä Kehli tarvitsisi ennen kaikkea psykologi-istunnon, jossa voitaisiin keskustella Kehlin minä-kuvasta ylipäätään. Myöskään pari fysiikan tuntia ei olisi pahitteeksi. On hyvin vaikeaa saada etukäteen tietoonsa Kehlin suhtautumistapa tulevaan kesään, kun hänen rakkaansa joutuu olemaan pitkiä päiviä poissa Nekalasta ilkeän Hannan käydessä töissä.
Tästä Kehlin epäonnisesta rakkaustarinasta huolimatta minulla oli oikein kiva lauantai. Ja tarina on siis tosi. Tuo lintu ei vaan lähde tosta auton ikkunalta vaikka tekisi mitä. En tiedä voiko olla raukempaa lintua :( Toivottavasti jostain ilmestyisi nyt kaunis neitokainen hänelle kesäksi. Pelottaa vähän kun linnut kuitenkin aika symbolisia eläimiä, ainakin niin koulussa aina opetettu. Niin entä jos tässä nyt jotain oman elämäni metaforaa seuraan vierestä? Että vuoden päästä ollaan Kehlin tilanteessa XD

Itse olin illalla Cafe Europassa Ellun Evan ja Lauran kanssa. Pelattiin kovin äänekästä Aliasta, eikä edes aluksi huomattu sen olevan englanninkielinen :D Hauskaa oli, vaikka neljän kauniin naisen porukan sijaan vaikutettiin kovaääniseltä miespoppoolta. Päivät vaan kuluu ja tuntuu kun hiekka taas vaan valuis sormien välistä niinkuin tiimalasin aika hupeni meidän Aliaksessa. Jäätävää. Ja kellokin taas ties mitä. Huomenna ryhdistäytyminen.

Raparperikiisseli on hyvää.

5 kommenttia:

  1. Oikein hauskasti kirjoitettu Kehlin kertomus! Soitellaan. Mami.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos oli hupaisaa :D Soita koska kykenet :)

      Poista
  2. 1. Ootko harkinnut (lasten)kirjan kirjoittamista?
    2. Entä jos Kehli onkin naaras?
    3. Kauniita kuvia, millä objektiivilla kuvattu?
    4. Kyllä tässä elämässä on hyvä oppia elämään ilman peruutustutkaa. Mieti mua, en oo VIELÄ kolhassu mihinkään ja en omista peruutustutkaa. :)

    VastaaPoista
  3. 1. No onhan tässä sitä yhtä eräistä henkilöistä X kertovaa rakkaustarinaa kirjoitettu XD
    2. Ei se ole, naaras kirjosieppo näyttää erilaiselta :D
    3. Ööhm tuolla mun Tamron 70-300mm, se on ihan kiva kyllä näissä luontokuvissa
    4. XD Niinhän se olis, mutta silloin kun sitä ei ollut, Renukin koki kolhuja. Mä en vaan hallitse noita auton mittasuhteita :D, ilman sitä tutkaa en kyllä ees yrittäis taskuparkkeja vaan jättäisin auton kotiin. Nössöys.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1. KENESTÄ KERRO HETI
      2. Selvä, mä vähemmän linnuista tiiän et luotan sun sanaan :D
      3. Joo niin aattelinki! Hyvä valinta!
      4. Okei xD no teillä onki nii isoja autoja meiän pikkuautoihin verrattuna XD

      Onnea Kehlille kumppanin etsinnässä!!!

      Poista