Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-12-19

Ollaan hiljaa jottei sanottais liikaa, jottei kukaan huomais satuttaa

Jos jonkun peilikuvasta ei tuijota takaisin väsynyt, uupunut, päästään sekainen mutta silti sisäisesti jotenkin onnellinen ihminen, joka hyppii ilosta huomenna puolilta päivin, onneksi olkoon. Tässä kuitenkin kuva yllämainitun kaltaisesta henkilöstä.

Ihanaa, kun huomenna ja jouluaattona voi vihdoinkin hengähtää. Voihan sitä varmaan muinakin päivinä hengähtää, mutta tunnen ihan varmasti järkyttävän huonoa omaatuntoa, jos en edes paria tuntia päivässä laske vaikka matikkaa. Mitä olisi joululoma ilman läksyjä. Varsinkaan abivuonna. Tuntuu, että loma loppuu ennenkuin se alkaakaan. Hullua.

Joululoma on kyllä pelottava, se kestää niin vähän aikaa ja on oikeastaan viimeinen loma lähes puoleen vuoteen. Siitä pitäisi siis osata jotenkin nauttia, ottaa ilo irti viimeisistä jotenkin rauhallisista epäpaniikinomaisista päivistä. Hiihtoloma ei ole enää minun kohdallani hiihtoloma vaan lukuloma. Kirjoitusten jälkeen saan olla lukemassa joka päivä pääsykokeisiin ja ylioppilaaksipääsyn jälkeen (joka toivottavasti tapahtuu) joudun yhä puurtamaan pääsykokeissa jne. Loputon kevät.

Mulla oli tänään päässäni jotain 4029 kuvausideaa, yritin toteuttaa jokaisen ja jokainen epäonnistui. Olisin halunnu kivan joulubannerin mutta EI VÄKISIN. Kamera ei suostunu tarkentamaan tai sitten näytin hylkeeltä tai jotain muuta yhtä tyhmää. Miten ihmeessä onnistuin siinä bannerissa pari vuotta sitten niin mainiosti? O_O

Miksi tästä tuli näin masentava postaus? En vaan osaa tällä hetkellä iloita lomasta, vaikka sisäisesti se tuntuukin tosi kivalta. BYÄÄ. Vielä tänään selitin koulussa kuinka kivaa on, että tulee joulu ja en tarvitse lunta joulufiilikseen. Mitä tuolle ololle tapahtui. Hitto vie. Mitä?!

Ehkä meen syömään pipareita. Tai sitten en luovuta tässä banneriasiassa vaan yritän uudestaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti