Alkukuukauden ajatuksia

 Niin, joulukuu. Joulukuuhuni kuuluu kaksi perinnettä, joita ilman joulu ei ole joulu. Toinen on luonnollisesti jouluaatto, jonka olemassaoloa olen tosin alkanut kyseenalaistamaan. Ei se ole edes niin hieno juttu kun Joulupukin kuumassa linjassa hiihtelee nykyään joku valepukki, en halua tai tarvitse lahjoja, viime vuonna tonttu melkein unohti tuoda lahjat ja olin itku kurkussa jotain puoli tuntia ja ehdin vaihtaa juhlavaatteetkin vitutusvaatteiksi ennenkun tonttu joskus kello 11 ehkä yöllä saapui. Kyllä, sain kyseisestä tapauksesta niin suuret traumat, että tämä on varmaan osasyynä jouluinhooni ja vanhempani ovat pelivastaisia lukuunottamatta scrabblea, joka on ihmeenkaupalla onnistunut tekemään tilaa heidän sydämissään. Suomeksi siis kysymys kuuluu, millainen on sellainen kunnon perhejoulu? Miksi musta tuntuu että meillä on aina tosi nihkee meininki :D.

Joka tapauksessa se toinen perinne on Sorin sirkuksen joulushow, joka tänä vuonna on nimeltään Syöksy. Oltiin tänään se Kaisan ja Iiriksen kanssa katsastamassa. Jos laskin oikein, niin tämä perinne on jatkunut mulla jo kuuden vuoden ajan. Mun mielipide tän vuoden esityksestä oli, että se oli jotenkin teatterimaisempi edellisvuosiin verrattuna, siinä puhuttiin ja se teki esityksestä ehkä hauskemman. Väliajan jälkeen meininki muuttu hienoksi, mutta olin kyllä vähän pettynyt kun mun rakastamia tramppa ja mikälie kiikkulautahyppyjä ei ollu esityksessä ollenkaan :( Odotin niitä loppuun saakka. Vaikka tää esitys oli hyvä, sydämeni sykkii silti eniten viime vuoden Radio Nekalalle ja Kujalla -showlle, se on ollut mun mielestä paras kaikista.

 Kuten ehkä yllä jo todettu, mun joulufiilis on vähän kateissa. Toivottavasti se nyt ilmestyy. Yleensä oon tähän aikaan jo ihan fiiliksissä joululauluista, kuuntelen niitä joka tuutista soittamisesta puhumattakaan. Nyt mä vaan istun sohvalla haalarit päällä ja lahnaan. Yritin kuunnella joululauluja, mut kummallisesti sormet hamus niiden joululaulujen sijaan suomi-iskelmää...

Miksi näin? Ulkona on lunta ja ihana sää. Tänään paisto aurinko ja aamulla herätessäni yllätyin kun lunta oli tullut lisää. Lumen puute on ehkä se suurin joulufiiliksen kadottaja, mutta äh. Nyt se on joku muu. Jospa tää on jotain kevätstressiä, viimeiset 8 viikkoa koulussa jokapäiväistä istumista alkaa huomenna. Hui.

Ja mitä tulee vielä noihin haalareihin, pitäisin tätä feikki Onepieceäni joka ikinen päivä jos se vain olisi soveliasta. Menin eilen huvikseni Stockmannille, luulin että siellä on autiomaanhiljaisuus silloin kun ei ole Hulluja päiviä, mutta olin väärässä. Ihmekös että sitä laajennetaan :D Siellä oli hulluna ihmisiä ja kaikista naisten vaatteista sai -20% kanta-asiakaskortilla. Ihme ja kumma minulla oli se mukana, onneksi, koska löysin tämän harmaan haalarin roikkumassa yhdessä tangossa hintanaan reilu 20. No en tietenkään. Alennuksen kanssa hinta oli 19€ ja risat. Uusi luottovaatteeni on saapunut :D Tämä ei ole edes mitään ohutta kangasta, vaan paksu ja lämmin, juuri sellainen mikä tuulisena talvi-iltana puetaan päälle ja käperrytään sohvan nurkkaan opiskelemaan tuijottamaan teeveetä.

Nyt fswdnfwafnk (tuttavallisemmin tiskivuori) odottaa minua keittiössä, samoin flwijfemwe (suomeksi vaihtoa odottavat lakanat) yläkerrassa, joten eiköhän ole aika tehdä hetki kotitöitä, ennenkuin voin virallisesti nauttia näistä viimeisistä vapaapäivän tunneista, ennen arkeen palaamista.