Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-12-16

Meidän satelliittikissa kai kehrää ikävää

 Ihankun ette jo tietäisi tätäkin, mutta en ole teen ystävä. Vannon enemmän kahvin nimeen, koska se oikeasti maistuu joltakin. Mutta kuitenkin minä niin kovasti haluaisin pitää teestä :D Tuntuu vähän köyhältä sanoa, että yritän väkisin alkaa pitämään jostain mistä en pidä. Mutta uskon, että jossain on vielä se teelaatu, josta pidän ja joka maistuu oikeasti hyvälle. Vihaan sellaista tiettyä tyhmää nirsoilua, joten kai tämä liittyy jotenkin siihen. Ostin sokokselta kokeiluun tällaisen youknow -teen :D Kaikkihan nämä tietävät. Olen pidemmän aikaa kuolannut näitä uskaltamatta ostaa, minulla kun on ne tietyt epäilykset.

Mauksi valitsin omena-inkiväärin, ehkä vähän ajatellen että inkivääri parantaisi tämän vieläkin jatkuvan yskäni tipotiehen. Totuudenmukaista on, että meinasin suunnilleen oksentaa, kun haistoin tuota teepussia matkalla alakertaan. Järkyttävä haju. Mietin jo hetken, että mikä virheostos tämä nyt olikaan, mutta teenä tämä maistuu kyllä aika mainiolta. Maistan tässä omenan ja inkiväärin. Kurkussakin tuntuu heti - toivottavasti paremmalta :D Joten ehkä ongelmani on aikaisemmin ollutkin, että olen valinnut hyvänhajuisia teepusseja joista tulee pahaa teetä, kun olisi pitänyt valita päinvastoin...

* * *

Televisiosta tuli eilen joku niin perusklassinen kappale, että jokainen varmasti tunnistaisi sen. Niin mekin äidin ja isän kanssa, mutta ei tiedetty nimeä. Netistä sitten bongasin sen Tchaikovskyn kappaleeksi. Aloitin oman klassisen musiikin kuuntelutuokion kello tiesmitä illalla. Voi ei kuinka rakastan klassisia kappaleita. Varsinkin Tchaikovskya. Joutsenlammet, pähkinänsärkijät oih ♥ Sokerihaltijattaren tanssi ♥ 

Haluan katsomaan balettia.

Toivottavasti mä olen pienempänä osannut oikeasti arvostaa näitä balettinäytöksiä Tampere-talossa, johon mut on raahattu viety. Toivon todella et oon menny sinne innoissani :D Tai no, kyllä mä luulen että oon, sen verran hyvin muistan ne kuitenkin, että on ollut katsomisen arvoisia. Varsinkin se jääversio ah. Ihan varmasti ostan liput seuraavaan balettiin jonka tiedän nimeltä ja joka tulee Tampere-taloon, voitte olla varmoja. Toivottavasti en missaa sitä, tänä syksynä olis ilmeisesti just ollu Ruusunen, jota en oo ikuisuuksiin nähny, mutta ei sitä kaikkea tajua ajoissa. Ens kerralla sitten.
Leivoin tossa joku päivä pipareita talon täydeltä. Toi omatekemä taikina on tosi hyvää kyllä, vaikka niin on se valmiskin, tosin siinä maistuu enemmän rasva. Näitä kuvia katellessa ja viikonloppuna äikän puhetta tekiessä tajusin kyllä, että mun elvytettävä Passionsade, ihan vaan pakko. Unohdan muuten ihan kaiken mitä teen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti