Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-12-30

Jatkolennolla Singaporeen! osa1

Istuskelen tällä hetkellä hotellin uima-altaalla ja odotan, että saisin mun huoneen käyttööni. Se luvattiin mulle yheltätoista, mikä on aika plussa kun alkuperäisissä tiedoissa luki, että sen saa aikaisintaan kahdelta iltapäivällä. Ajatuksena oli ehkä aluksi lähteä tässä hieman kävelemään, mutta joo ei kiitos. Näillä vaatteilla ei kiitos. Kuolin jo tolla huiman kilometrin pituisella metroasema-hotelli –matkalla kuumuuteen ja hikeen ja tuskaan jne :D, että tällä hetkellä kaikista kiinnostavinta olisi saada kylmä suihku ja matkalaukusta varvastossut ja mahdollisimman ohuet sortsit. Mutta näistä asioista sitten vähän myöhemmin lisää, nyt keskityn hölisemään lentomatkastani, koska siitäkin on kerrottavaa vaikka millä mitoin XD Ihan sama kinostaako ketään, kerron silti.
 Varatessani nää lennot, ainoa asia joka mua oikeasti kiinnosti, oli että millä konetyypillä tänne lennetään :D Ja olen tosissani. Tiesin, että ilman välilaskua matkasta ei kuitenkaan selvitä ja mä olen jo lentänyt tänne a340:lla, niin miksei samalla voisi bongata sellaiset lennot ja lentoyhtiöt, jotka kiinnostaa.
 Välilaskupaikkanani oli Frankfurt, jossa mulla oli 2 tuntia aikaa vaihtaa konetta. Ihan hyvä aika sinänsä, mutta kyllä se melkoista seikkailua oli siellä lentokentällä. Kyllä mä oikeat opasteet löysin, mutta missään ei kerrottu, että jos menee skylinellä toiseen terminaaliin, joutuu uudestaan turvatarkastukseen. En minä tiedä säästinkö vai menetinkö aikaa sillä, että käytin juoksemisen sijaan skylineä, mutta hälläväliä, pääsin koneeseen. Vaikka hyvä siinä oli sille turvatarkastuksen tylsistyneelle ja vain saksaa sönköttävälle miehelle yrittää selittää, että juu ei mulla ole boarding passia vaan pelkkä nettilippu, kun saan sen boarding passin vasta sieltä jatkolentoni tiskiltä!! :D Onneksi siellä Singapore Airlinesin tiskillä oli hauska mies, joka vitsaili Finnairista ja puhu sellaista enkkua, että tyhmempikin tajusi ja sain kuin sainkin hankittua sen lippusen juuri kun koneen buukkaus alkoi :D Jäi kyllä totaallisen ajanpuutteen takia kaikki kaupat tsekkaamatta, mutta jospa sitten Amsterdamissa olisi hieman sillekin aikaa.
 Ja koska matkustaminen tällä maailman suurimmalla matkustajalentokoneella kuuluu niihin ”täytyy tehdä elämässä” –listani asioihin, olin lievästi sanottuna kikseissä, kun pääsin sinne koneeseen sisälle :D Sain jopa ikkunapaikan tosin noh siitä nyt ei oikein nähnyt mitään muuta kuin tuon tekstin, koska siiven koko oli tota luokkaa :D (selaa alemmas) mitä olin mielessäni toivonutkin. Sen viihdenäytön ohjelmien ja musiikin taso peittosi Finnairin saman noin 20000-0, samoin kuulokkeiden, tosin miinuksena se, etten saanut sitä jumiutunutta hiton kapulaa irti siitä selkänojasta, joten en voinut pelata pelejä, mutta ehkä tullessa sitten sekin ilo suodaan minulle.
 Hyvä puoli näissä keskipäivällä lähtevissä länsi-itä suuntaisissa lennoissa on, että siellä tulee pimeä muutaman tunnin jälkeen, joten ei ole huolta silmiin paistavasta auringosta ja nukkuakin voi, mikäli löytää hyvän asennon. Toisin kuin Finnairin keskiyöllä lähtevässä.. Heh, keksimpäs minä nyt huonoja puolia Finnairista XD

Plyöööäh. Lentokoneruokien yleinen käsitys lienee, että ne ovat surkeita ja epätäyttäviä ja ties mitä. Noh, niistäkin muuttui käsityksekseni tällä SQ:n lennolla. Oon matkustanut elämäni aikana ehkä öö hmm neljällä eri lentoyhtiöllä, joista vain kaksi on ollu pitkänmatkan konetta, joten mulla ei oo hirveesti vertailukohteita, että anteeks jos joillekin tää on arkipäivää. Se ruokatarjotin oli jotain kaks kertaa Finnarin kokonen, olin ihan täynnä siitä ruuasta ja siellä ei pihistelty VOIN MÄÄRÄSTÄ!, mitä yleensä saa Finnarilla sen verran, että se riittää puolikkaaseen halkaistuun leipään. Lisäksi mä olin kuullut, että SQ:n lennoilla tarjotaan jälkiruuaksi jäätelöä. Ajattelin, että se on sellainen minipuikko, tyyliin mitä ne haamupuikot on kooltaan. No ei hitto se oli ihan normaali Magnum O_O Katoin sitä vaan sillee ”Siis olenko unessa vai todellisuudessa, saako lentokoneessa magnumia??” Muutenkin, ne lentoemännät oli niin mukavia ja aina hymyileviä että en kestä. Miksei aina vois lentää tälläsillä laatuyhtiöillä :D
 Ja sitten vielä kun saavuttiin vihdoin lentokentälle, se koko systeemi oli ihan erilainen. Muistan, kun 2012 maalikuussa sen immigration visitor passin (mikälie nyt onkaan nimeltään :D) jälkeen mentiin sellaseen valkoseen käytävään, josta päädyttiin matkatavarahihnoille, niin tänä vuonna ne hihnat näky heti sen passintarkastuksen ja leimojenlyönnin jälkeen. Niin ja laukkunikin löysi perille, tosin sitä hihnaa köyhempänä, mutta enköhän mä selviä ilman sitäkin.
Nojoo, oliskohan tässä nyt tarpeeks jo hölisty mun lentomatkasta :D

Ps. Eikä tässä hotellin uima-altaassakaan mitään vikaa oo. Hitto mä tarvitsen juotavaa tai kuihdun kasaan, kauppa on vaan liian kaukana toistaiseksi, että innostuisin käveleen sinne näillä kengillä xD

2 kommenttia:

  1. Huh oon niin onnelline että löysit perille vaikka emmää kyl sitä epäillykkää! Parasta reissuu viel!! :D

    VastaaPoista
  2. hei voi ei just kun puhuttiin niitten laukkuhihnojen häviämisestä:D mutta nauti olostasi, rusketu niin että voin todeta itseni haamunvalkeaksi ja ihanaa lomaa<3
    t. ellu l.

    VastaaPoista