Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-12-06

Kuudes viimeistä

Itsenäisyyspäivän viettoni on sujunut aika perinteisissä merkeissä. Päivällä käytiin hautausmaalla, jonka jälkeen ajettiin kaupunkikierros. Lähinnä kyylättiin, miltä Tampere talolla näyttää ja millainen meininki on muualla keskustassa. Kolmen jälkeen lähdettiin aika nopeesti kyllä perhereippailulle kohti alarantaa ja itsenäisyyspäivän ilotulitusta. Eikä kyllä oltu ainoita :D Joko mun edellisestä ilotulitusnäytöksestä oli vierähtänyt jo suuri tovi, tai sitten se oikeasti oli tosi pitkä. Ja hieno.

Ilta on humpsahtanut Linnan siis Talon juhlien merkeissä. Oikeastaan eniten keskityin etsimään Lepolaa kättelyvieraiden joukosta, mutta tulihan siinä hienoja pukujakin bongattua. Se konsertti oli kyllä niin semmonen suomalainen synkeys + Myrskyluodon Maija, mutta sitä kai tää itsenäisyys on. Enkä tajua kuinka muutama kilsa toiseen suuntaan tästä meiltä sataa lunta koko ajan, täällä ei niinku hiutalettakaan. Lavastusta, epäilen...

En ymmärrä kuinka joku jaksaa olla riehumassa keskustassa, ihan oikeesti. Tai no hyvä on, toisaalta ymmärrän, se on hyvä tapa saada äänensä kuuluviin, mutta silti jotenkin niin saatanan lapsellista. Riehua ja rikkuu ikkunoita, kaataa aitoja jne. Huoh. Mutta nää jatkot on ihan kivat :D Hyviä esiintyjiä, niin puhe kuin laulumielessäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti