Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-12-31

Liikenteessä ilman karttaa osa2

 Höhöö. Sain tosiaan huoneeni eilen aamupäivällä. Ensifiilikseni kaupungista oli, siis lentokentältä poistuessa, että tämähän ei ole muuttunut tippaakaan :D Metrossa tuoksui täysin samalta kuin lähes kaksi vuotta sitten ja monissa ruokapaikoissa on samat myyjätkin. Okei joka paikassa on rakenteilla jotain uutta, mutta se on varmaan ihan normaalia.

Purin laukun sisällön lattialle tai siis kaappiin, vaihdoin ne kevyemmät vaatteet ja lähdin kaupungille seikkailemaan. Olin yhä traumatisoinut tästä kuumuudesta, joten otin metron Raffles Placeen. En muista jäätiinkö me ikinä sillä metroasemalla viime kerralla pois, sillä tällä kerralla minusta tuntui, että nousin johonkin never seen before -ostoskeskukseen :D
 Täällä on muuten aivan jumalattomasti saksalaisia. Siis jumalattomasti saksalaisia jos ei oteta huomioon aasialaisen näköisiä turisteja tuolta jostain pohjoisemmasta. Aina, kun vastaan kävelee joku itsensä kaltainen, sitä alkaa heti kuunnella että mikä kieli on kyseessä ja yleensä se on se saksa... Kerran taisin bongata pari ranskalaista sekä brittiä ja matkan tämänhetkinen suomalaisten bongaus on kuusi henkilöä.

Olen joko täysin epäturisti tai sitten ihan turisti, koska minulla ei ole edes karttaa mukana. Kävelen vaan sinne tänne minne sinne, toisaalta mitä sillä kartalla edes tekee jos ei varsinaisesti hae jotain paikkaa? Hortoilin Raffles placelta suuntaan X, täytyy myöntää että ei ollut mitään käryä ilmansuunnista, yleensä sellaiset kun heti hahmotan :D Seikkailin siinä johonkin ja päädyin ihme ja kumma suoraan Raffles hotellille. En kuitenkaan jaksanut mennä sisälle, kun paikka pursusi turisteja. Kuinka ne aina löytävätkin itsensä joka paikkaan. Jatkoin matkaani kohti rantaa.
Olin niinkun lievästi sanottuna valmistautunut sateeseen ja pilviseen säähän. Okei pilviseltä se sää jostain syystä näissä kuvissakin näyttää. Laitoin aurinkorasvaakin vain naamaan, sekä vähän käsiin, niinkun kaiken varalta. Sitten yhtäkkiä aurinko ilmestyikin jostain pilven reunasta paistamaan todella todella kuumasti. Onneksi olin kuitenkin edes sen verran fiksu, että laukussa oli vesipullo ja viuhka jota heilutella. Laahustin rantaan, jossa oli ihania varjoisia istumapaikkoja ja mukavat näköalat joka suuntaan. Itselleni ei ihan kyllä selvinnyt, miksi tuo poukama mikälie on ihan täynnä valkoisia palloja, joissa on ihmisten kirjoittamia viestejä. Pienen googlailun jälkeen epäilen sen liittyvän ehkä jotenkin uuteen vuoteen, mutta sen näemme vasta illalla.

Niin ja täällä on ehkä jokaisella kadulla joku tietyömaa tai siltatyö tai muuten vaan jotakin aitoja ohjaamassa ihmisiä tai rajoittamassa meidän kulkua. En sitten tiedä, liittyivätkö nuo rannassa olevat aita-systeemit jotenkin joulun ja uuden vuoden viettoon, mutta kuitenkin.
 En tiedä näytänkö jotenkin potentiaaliselta valokuvaajalta (XD), mutta mua on jo kaksi kertaa pyydetty valokuvaajaksi. Ensimmäisellä kerralla joku aivan syötävän suloinen kiinalaisen näkönen pikkutyttö tuli aloin kyllä just epäillä sen kansalaisuutta koska se kyllä puhu söpösti englantia pyytämään kuvanottoa. Ei sellaisesta voi edes kieltäytyä? :D

Nukuin jostain puoli viidestä puoli kuuteen, jonka jälkeen vaihdoin vaatteet ja suuntasin kulkuni tuohon läheiselle ruokatorille. Satoi vähän vettä, mutta onneksi se ei haitannut kun olin muistanut ottaa sateenvarjon. Joka ei tosin mahdu laukkuuni kaiken muun roskan kanssa, hitto! Tarvitsen siis isomman laukun :D Ostin sen perus chicken risen, enkä edes jaksanut sitä kokonaan :D Laahustin taas takaisin hotellille kellon ollessa vähän vajaa seitsemän ja aloin nukkua kahdeksalta. Heräsin minun mielestäni ilmeisesti hyvään aamuaikaan kello 23:49 toteamaan että "mitäs helkkaria", käänsin kylkeä ja jatkoin uniani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti