Ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan

Eilen oli ihan mahtava lauantai, päivällä lagasin ihan muuten vaan ja ilta me vietettiin Helillä. Ne nyt ei ollu varsinaiset bileet vaan semmoset random extempore illanistujaiset, jossa oli osanottajina Heli, Veera, Julia, Kiia, Minä ja Oskari. Ei hitsit nauroin niin paljon, et vedet vaan valu silmistä, kuunneltiin vanhoja suomalaisia iskelmiä ja tanssittiin. Oli ihanaa, puol 12 aikaan lähettii bussilla kotiin, bussissakin saatiin Kiian kanssa nii hyvät naurut et ahahah, mut sitä tilannetta ei voi selittää, koska se ei varsinaisesti ollu ees hauska.

Tänään oli ihan mahtava sunnuntai. Ja oon tosissani. Aamulla meinasin hajota pakkaseen. Teki mieli sanoo noin vaikka se ei liity tähän tekstiin nyt mitenkään XD Mut siis ärsytti niin paljon se, et oli hyvä sää ja mulla oli paljon kouluhommia, jonka takia en voinu pilkillekkää lähtee. Iskä kuitenkin kehotti käymää iltapäivällä lenkillä etten koko päivää olis kotihiiri. Valittelin ulkoilusta ja hyvästä säästä hänessä ja sainkin sit yllättävästi lenkkiseuraa Oskarista, jonka kanssa lähettii puol 12 aikaan ulkoileen, tarkotuksena kiertää Iidesjärvi. En tajuu mihin aika katos, tehtiin kahen tunnin lenkki, johon tosin sisälty lintutornissa käyminen ja jossain järvensivun metsässä hiiviskely ja sensellasta mut noo. Sää oli ihana, ei ees tuullu ja tuli ihanan lämmin, vaikka epäilinkin kotona sen ohuemman takin laittamista.

Ajattelin sitten, että kävelyn jälkeen opiskelen loppupäivän. Joo varmaan. Sain just koneen raahattua alas, kun Kaisa soittaa et "Moi lähetäänks laskeen" Ihan varmaan vastasin että no ei kinosta... Tottakai kinostaa, en ollu laskenu kahteen vuoteen ja voi että<3 Se oli ihanaa vaikka eka tuntukin et mitä hittooo pitääks tää saada kääntyy ja pysähtyyn ja miks tää menee hei näin kovaaaa. Mutta ohjeeni lautailuun on, et anna tunteen viedä, silloin se sujuu :D

Lisäks lumilautailu on mun mielestä täysin sosiaalinen laji, sillä ei oo mitään tekemistä kuntoilun kanssa. Se mäen lasku kestää 20sek. Kaiken muun ajan, hissit, jonotuksen, lagaamisen kun jalkoihin sattuuu, puhun Kaisan kanssa. Eli siis pelkkää sosiaalistumista. Eli siis ihanaaa. Laskettiin kolme tuntia, kaaduin kerran, senkin suoralla maalla hissin edessä, kun siinä oli ilmeisesti joku jää jota en huomannu ja yhtäkkiä makasin maassa.

Liikuin tänään yli viis tuntia pihalla, mikä on mun mielestä täysin oikein. En oo lukenu nyt sanakokeeseen että hups. Enkä tehny matikanläksyjä. Ja väsyttää ihan törkeesti. Voisin vaan kaatua sänkyyn<3 Ja nukahtaa. En vaihtanu lakanoitakaan. Kaikkee piti tehä tänä viikonloppuna. En tehny niinku mitään.

Tuli liikaa spontaaneja juttuja. Jotka oli ihania ja täydellisiä. Ehkä tässä spontaanisuudessa on sittenkin jotain mulle sopivaa.

Kevät<3

Ulkoilu tekee oikeesti hyvää, tekee mieli vaan hymyillä :D Oon vajaa.