Meerin rippijuhlat 3.3

 Nyt sitten tätä postausta Meerin rippijuhlista sunnuntailta. Hyvä hetki olla lukematta ruotsin sanakokeeseen. Oli tosi kiva päivä, tuli kyllä niin oma ripari mieleen, vaikka siitä jo kolme vuotta onkin, että huhhuh. Kirkossa oli koko ajan semmone olo, että samalla kun seuras sitä Meerin juhlaa, mielessä pyöri myös se oma kirkkosysteemi. Ai että, kyllä se nyt jälkikäteenkin ajateltuna oli kokemisen arvoista koko leiritouhu.

No mutta takaisin Meeriin. Juhlat pidettiin Finlaysonin palatsissa, toivottavasti sanoin oikein..., oli niin maukasta ruokaa että ai että, söin itseni vähintäänkin ähkyyn x2.
Ja luonnollisesti koko nuori nainen oli taas niin malli jokaisessa kuvassa, että en tajua kuinka joku voi olla :D Jokainen kuva onnistuu ja vaikka hiuksillekkaan ei varsinaisesti oltu tehty mitään, nekin näyttää hyvältä... En voi kun kadehtia. Pääsin mukavasti siis valokuvailemaan, vaikkakin suurin osan kuvista onkin lähinnä Meeristä pihalla otettuja yksityiskuvia, satuin tosin myös nappaamaan mun mielestä ihan mahtavan otoksen kaikista kolmesta sisaruksesta, että ihmettelin sitä pitkään koko päivän.

Eipä tässä sitten muuta erikoista näistä juhlista, me annettiin lahjaksi sellainen hopeinen kaulakoru, mutta tais jäädä kakkoseksi sen vanhemmilta saadun iPhone5:sen ansiosta... Hehheh. Niin ja kotimatkalla nähtiin mun päiväkotitäti. Sinänsä oli siis pieni wow -hetki kun se asuu siis Helsingissä, ja silti tunnisti meidät autosta ja kyseli että kai mä luen lukiossa pitkää matikkaa kun sen epäilys päiväkodissa (kun olin 3v) oli, että musta tulee isona joku arkkitehti tai vastaava. Hohhoh. Ehkä mä sit oon jääny jotenkin sen mieleen...