Ikuisesta matkustamisesta, loputtomasta ruokapöydästä sekä isoista prinsessamekoista haaveileva maksimekkojen ja suklaalevyjen ystävä, ikuinen lapsi joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Elämäntavoitteena tuntea maailman seitsemän meren aallot varpaissa, tai vähintäänkin seitsemän mannerta jalkojen alla. Välillä aiheellista potkia vauhtia takapuoleen, kun luonteeseen kuuluu aikaansaamattomuus ja yhtäkkiset innostuspistokset. Huonetta koristaa lukuisat lankarullat ja ompelukoneet, sekä toistakymmentä leivontakirjaa. Juttuja mielialan mukaan. Ikä on vain olosuhde, mutta kasvaminen on ihme!

Haku Piparminttumerestä

2013-03-16

People keep talking

 En halua tietää mitä kello on. Se on liikaaa, mutta mulla oli niin kiva ilta ja on niin kivaa nytkin, että lopulta on ihan sama mitä kello on. Lauantai mikä lauantai.

Mun perjantai-iltani koostu myöhäisiltapäivän kävelystä Kaisan kanssa, jonka jälkeen siirryin Helin autoon, piti mennä Oskulle, mutta koska pojat ovat hitaita mentiinkiin sittariin ja haettiin Kiia ja haettiin meiltä lankaa ja neula jolla korjasin Helin takin, ja jonka jälkeen haettiin Veera reeneistä, ja Veeralle hese (tai hesa hohoh) ruokaa, jonka jälkeen vasta pääsimme Oskulle. Monimutkaista.

Oskulla ilta vierähtikin sitten tosi nopeesti. Meitä oli siellä peruspoppoo, jos ette tiedä ketä siihen kuuluu niin luettelempa ajankuluksi. Minä, Iiris, Kiia, Heli, Veera, Julia, Oskari, Juho ja lopuksi vielä Toni. Kuunneltiin musaa, syötiin ja lahnattiin. Pelattiin pleikkaa ja keharoitiin, naurettiin, rasvattiin käsiä ja puettiin villapaitaa, sekä rapsutettiin XD Katteltiin myös vanhoja koulukuvia... Nopeasti kuluva aika saattoi johtua siitäkin, että elin jossain unen rajamailla, oikeastaan varmaan nukuin :D Se musiikki mikä siellä soi oli jotenki nii semmosta rauhottavaa, tai päänsisäistä, että pään painaminen tyynyyn tuntu fiksuimmalta vaihtoehdolta.

Mielenkiintoisia keskusteluja kuitenkin kuulin, joten en ihan kokonaan tajuttomassa tilassa kuitenkaan ollut. Jossain kohtaa mut myös peiteltiin Oskarin sen äidin tekemään huppariin. Mä rakastuin siihen huppariin, sen huppu oli niin hieno että ei mitää rajaa, vähän mä haluan semmosen hupparin<3 Oon tosissani. AAA. Oon nyt oikeesti kateellinen :D Ja nyt sitten voin miettiä että miksen tee, koska kyllä mä nyt kutoo osaan...

Nyt hyvät yöt ja kivat lauantaiyöt, aivot oikein huutaa koska ne haluaa uppoutua haaveilun saloihin.
Ps. Postauksen kuvituksena heiniä...... Iidesjärveltä, kuvattu 70-300mm :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti