When it's killing me, when will I really see

Viime yönä satoi lunta, aamu sarastaa
Koko talven valtakunta, on kuin satumaa
ja askeleeni painan, maahan valkoiseen
mieli palaa niin kuin aina lapsuuteen

Tällä hetkellä toivon enemmän kun mitään muuta, että saisin laulaa noin hyvinkin pian lähiaikoina. Tässä päivässä ei ole ollut mitään muuta hyvää, kun hyvä ruoka ja RÄNTÄSADE. Joka ei kyllä mielestäni yltänyt vielä lumisateeksi johtuen muuten kammottavan näköisestä maasta. En oo kuunnellu kun vaivaisen päivän vesisateen hakkausta keltaiseen kattoomme, joten tämä oli mukava piristys. Istuin sohvalla ja vaan yksinkertaisesti tuijotin niitä jättimäisiä räntähiutaleita. Mikä siitä tekee joka vuosi niin uuden ja ihmeenlisen? Eihän sitä ole nähty kuin jo 16 kertaa ja aina se on vaan niin jännää ja kaunista :D

 Mööbleerasin (tykkään käyttää tuota sanaa, koska se on mielestäni niin hauska) vähän tänään huonettani (jotta Kiiakin voi lähitulevaisuudessa tulla kyläilemään :D) lähinnä siitä syystä että isä ei ole voinut sietää liian lähellä sohvaa olevaa telkkariani. No, nyt se kauempana ja matotkin on käännetty sekä lamppu on nyt sohvan vieressä että näkee kutoa (Y). Lisäksi äiti toi mulle jouluvalot, mitä ei alakertaan kelpuutettu huonon loisteensa takia. No, nyt se koristaa mun IKEA-hyllyäni ja oikeen kauniilta näyttääkin.

Eikä mulla sit muuta, halusin vaan tulla infoon mun valoista ja räntäsateesta.